Takalle paikka

Hormien kuntokartoitus sai jatkoa. Syyskuussa suoritettu hormien kuvaus antoi meille tietoa niiden yleiskunnosta, mutta tarkkaa käsitystä yksittäisten tulipesien rakenteesta emme saaneet. Suunnitelmissa on asentaa yläkertaan kaksi tulisijaa.

Purkutöiden aikana kaivoimme esiin kolme hormia, joissa kahdessa on sijainnut vanhojen kuvien perusteella leivinuunit. Kahden asiantuntijan voimin savukokeen, luotaimen ja kameran avustamana selvitettiin makuuhuoneen savuhormiston rakenne ja vanha käyttötarkoitus. Kartoituksen tuloksena saimme raportin kanavien rakenteesta, hormien käyttötarkoituksesta sekä suosituksen tulisijan liittämisestä hormistoon.

Yläkerrassa oleva toinen käyttöönotettava hormi tutkitaan myöhemmin. Millainen tulisija siinä on ollut kytkettynä ja mikä on sen rakenne, on vielä täysi mysteeri.

Jokatapauksessa hyvä uutinen oli, että tutkittuun hormiin tulisijan asentaminen onnistuu ja sitä varten lattiassa on betonista valettu alusta. Seuraavaksi pitäisi päättää millainen uuni siihen parhaiten sopisi. Viimeiset suunnitelmat ja keskustelut ovat pyörineet kaakeliuuni-ratkaisuissa.

Toinen ääni kellossa

On perjantai ja kaatopaikkakeikan aika. Viimeviikon vierailuni Heinsuon jäteasemalla on vielä tuoreena muistissani ja mietin, uskallanko mennä sinne laisinkaan.

Viimeviikkoiseen tapaan jouduin näyttämään lastin sisällön jäteaseman henkilöstölle. Tänään vastaanotto oli kuitenkin toinen. Ja syystä. Jäteet oli lajiteltu ohjeiden mukaisesti ja ne vietiin niille osoitetuille paikoille. Tällä kertaa sain ystävällisen vastaanoton, taputuksen olkapäälle ja sulan hattuun. Kannatti lajitella. Lisäksi pääsin puolta halvemmalla.

Kahdesta asunnosta yksi

Haaveemme kahden asunnon yhdistämisestä yhdeksi näki päivänvalon, kun asuntojen välinen seinä purettiin. Vanhojen ja uusien pohjakuvien perusteella olemme olleet tähän päivään asti luulossa väliseinän olevan hirsirakenteinen ja kantava. Kappas kappas. Eteisistä purettujen vaatekaappien takaa imestyikin vanha kevytrakenteinen lautaseinä. Erikoisuutena mainittakoon seinän keskellä oleva päänmentävä reikä, jolle emme keksineet mitään järkevää selitystä. Tämä liittynee jotenkin yläkerran alkuperäiseen käyttötarkoitukseen.

Viittä vaille valmis ulkoseinä

Ulkoseinien rappausprojekti on lähes valmis lukuunottamatta päätyseinän peltien maalausta ja muutamia viimeistelytöitä. Purkutyöt sisällä odottavat!

Motivointia jätteiden lajitteluun

Vein eilen pakettiautolla kuorman purkujätteitä Heinsuon jäteasemalle. Ajoin auton portin vieressä olevan asiakaspalvelutiskin luokse aikomuksenani maksaa jätemaksu. Tiskin takana istui tuiman näköinen mies.
- Moro! Mulla olisi pakettiautollinen kaatopaikkajätettä, sanoin miehelle.
Mies kohdisti arvioivan katseena ensin minuun ja sitten autoon.
- Katsotaanpas millaista kaatopaikkajätettä sun autosta löytyy, mies vastasi.
Mies astui ulos kopistaan. Aukaisin pakettiauton sivuoven. Auton kontti oli täynnä mustia jätesäkkejä. Lisäksi kyydistä löytyi pari muovimattorullaa. Mies alkoi tutkimaan säkkien sisältöä vihaisena.
- Ei tää mitään kaatopaikkajätettä ole! Etkö oo ollenkaan lajitellut?
- Öö. Oon kyllä lajitellut...kaikki puujätteet menee pihalla olevaan jätelavaan, mumisin vaivautuneena.
- No se ei kyllä nyt paljoo tässä auta. Eihän näitä hitto vie ole ollenkaan lajiteltu! Kato nyt, tässäkin säkissä on metallia. Ne kuuluu metallijätteisiin. Ja noi matot kuuluu kaatopaikkajätteisiin. Ja kaikki muovisäkit lajiteltaviin B-lavalle. Ja metallit metalleihin.
- Tota...
- Sori. Mun pitää ottaa sulta tuplamaksu. Joko maksat tai meet lajittelemaan ja tuut uudestaan.
- Käykö pankkikortti?
- Käy, mies vastasi.
Hampaita purren maksoin 40 euron jätemaksun. Huomasin tiskillä kassakoneen edessä kasan vihreitä vihkoja, joissa luki "lajitteluopas".
- Mun pitää vissiin ottaa tällainen, sanoin miehelle.
- Joo. Suosittelen. Jos olisit lajitellut nuo säkissä olevat energiajätteisiin ja kaatopaikkajätteisiin, olisit päässyt puolella hinnalla tai ehkä halvemmalla.

Tiukkaa tavaraa

Päätimme testimielessä purkaa yhden huoneen lattian selvittääksemme vanhan alkuperäisen lautalattian kunnon. Vaikka kyseessä ei ollut iso huone, homma oli melkoinen. Lattiakerroksia oli useita: laminaatti, muovimatto, lastulevy, kuitumatto, epämääräinen musta pahvikerros ja vasta viimeisenä lautalattia.

Tuon epämääräisen mustan pahvikerroksen poistaminen oli tuskaisinta. Se oli liimattu tiukasti lautalattiaan kiinni ja sen irroittaminen ei onnistunut kuin kastelemalla ja lastalla hankaamalla. Jos muiden huoneiden lattioissa on samaa pahvia, pitää keksiä paremmat työkalut. Jokatapauksessa lautalattia viimein paljastui ja sen kunto selvisi.

Vessan paikka

Tämä on vanhan vessan ovi, joka löytyi eteisen seinälevyn alta. Oven takana on naapurihuoneiston vessa vieläkin, jonka sisäänkäynti on toisen asunnon puolelta. Toisen kerroksen kaksi asuinhuoneistoa tullaan liittämään yhteen ja kyseinen WC poistunee käytöstä.

Käymme parhaillaan keskustelua vanhan vessan tulevaisuudesta. Se sijaitsee keskellä yhdistettävää huoneistoa ja olemme pohtineet sen purkamista eteisen tieltä. Hirsirakenteiden poistaminen 100-vuotiaasta talosta kuitenkin arveluttaa.

Käytöstä poistettava WC olisi toisaalta loistava paikka yläkerran tekniselle keskukselle etenkin, jos päädymme lattialämmitykseen. Tässä tapauksessa sinne asennettaisiin mm. sähkökeskus ja lattialämmityksen jakotukit.

Puhtaat paperit

Työterveyslaitoksen laboratoriosta saapui mukava viesti: purettavan lattian rakenteet eivät sisällä asbestia. Nyt voimme rauhassa jatkaa purkutöitä.

Odottaessamme asbestikartoituksen tuloksia, ehdimme poistaa suurimman osan alaslaskettujen kattojen kattolevyistä. Niiden takaa paljastui odotetusti huoneiston alkuperäinen lautakatto. Mielemme tekisi purkaa myös koolaukset pois, mutta emme ole vielä tehneet lopullista päätöstä otammeko vanhan katon täyttöön vai asennammeko uudet kattopaneelit.

Jos päädymme vanhaan kattoon ja koolausten poistamiseen, tulee eteen ongelma. Katon sähkörasioiden johdot pitäisi saada piilotettua jonnekin, pintavetona niitä ei tulla asentamaan. Riippuen uuden sähkökeskuksen sijainnista, eräänä vaihtoehtona olisi viedä sähköputket vintin lattian ali ja porata sähköjohdot katon läpi huoneiden kattoon. Koska joutuisimme siirtämään asennuksen ajaksi osan vintin lattialaudoista irti, voisimme samalla imeä vanhat purueristeet pois imuautolla ja korvata ne puhallettavalla selluvillalla.

Huomenna paikalle saapuu sähköasentaja, jonka kanssa kartoitamme erilaisia toteutusvaihtoehtoja sähköurakkaan liittyen.

Lisää salaovia

Porraskaytävän toisesta kerroksesta löytyi jälleen vanhoja alkuperäisovia, tällä kertaa kolme kappaletta. Nämä olivat piilotettuina peitelevyjen alle vanhojen sisäänkäyntien paikalle. Olimme juuri hetkeä aiemmin suunnitelleet ottavamme näistä kolmesta vanhasta oviaukosta kaksi käyttöön ja nyt vaikuttaa myös siltä, että saimme ovetkin kaupanpäälle.

Ovet vaativat kuitenkin kunnostusta. Vanha maalipinta pitää poistaa ja koloset paikata. Minulla ei ole kylläkään mitään hajua miten ovet kuuluisi entisöidä, mutta ei se ylivoimaisen vaikeaa voi olla. Siispä opettelen ja kunnostan ne itse.

Kolmanteen oveen oli naulattu kiinni ovilukkojen avain. Tästä suuri kiitos "Markolle",  joka 41 vuotta takaperin hiffasi, että joku voisi niitä joskus tarvita. Ovet ovat meinaan lukossa.

Salaovia ja asbestikartoitusta

Aloitimme tänään lattian purkamisen. Tarkoituksena on poistaa vanhat lattialevyt ja ottaa esiin vanha alkuperäinen lautalattia.

Vuosikymmenien aikana lattiakerroksen paksuus on kasvanut useilla lattiakerroksilla. Päällimmäisenä on laminaattiparkettia. Sen alta löytyi punainen ihan hyväkuntoinen muovilattia. Muovilattian alla on lastulevyä, jonka alla on jotain epämääräistä lattiamattoa. Pohjata paljastui paksua maalattua lautalankkua, jonka kunnosta ei ole vielä selvyyttä. Todennäköisesti jokaisen huoneen lattia koostuu vähän erilaisesta lattiamateriaalikerroksesta.

Purkamisen alkumetreillä heräsi epäilys, voisiko jotkin lattiakerrokset sisältää asbestia. Asbestia käytettiin todella paljon rakennusaineena 50-80-luvuilla muunmuassa rakennusliimoissa ja muovimatoissa. Lähdin selvittelemään asiaa ja keskustelin puhelimessa useiden asiantuntijoiden kanssa. Heidän mukaan tavallisissa PVC-muovimatoissa ja kirkkaissa liimoissa tuskin asbestia esiintyy. Mutta jos muovimaton pohjassa on harmaata massaa tai liima-aine on tummaa, kannattaa asbestia epäillä.

Minulle suositeltiin kaiken varalta näytteen ottamista ja laboratoriotutkimusta Työterveyslaitoksen laboratoriossa. Näytepalat leikataan itse ja laitetaan ilmatiiviiseen pussiin. Pussi lähetetään Lappeenrantaan postilla ja vastaus saadaan parin päivän sisällä.

Kiinteistöön on tehty kymmenen vuotta sitten asbestikartoitus, jossa tutkittiin saunatilat, ulkoseinät, porraskäytävän lattia- ja seinäpinnat sekä kylpyhuoneet. Asbestia löytyi vain saunasta kiukaan ympärillä olevista eristelevyistä.

Jäämmekin jännityksellä odottelemaan tutkimustuloksia. Odottaessamme jatkamme muita purkutöitä. Tänään vaatekaapiston takaa paljastui vanha ovi.

Kotiautomaatiojärjestelmä

Yläkerran saneerauksen aikana myös huoneistojen sähköistys pitää uusia. Lähdetäänkö sitä uudistamaan perinteisellä tavalla vai siirrytäänkö kotiautomaatiojärjestelmään sähkölaitteiden ohjauksessa, on ollut viimepäivien pohdinnan aihe. Ja myönnettäköön, että aihe ei ole ihan helpoimmasta päästä.

Kotiautomaatiojärjestelmässä olisi paljon hyviä ominaisuuksia ja etuja. Sen avulla voisi toteuttaa langattomat valokatkaisimet, ohjata valoja ja pistorasioita, rakentaa turvajärjestemän, säätää lämmitystä ja kaikkea muuta hauskaa. Ja kaikki etäohjauksena.

Markkinoilla on tarjolla useita erilaisia kotiautomaatiojärjestelmiä. Lyhyen tutkiskelun jälkeen yksi nimi on noussut esiin ylitse muiden: KNX. KNX ei ole mikään valmis järjestelmätuote- tai toimittaja vaan maailmalla laajasti käytetty standardi. Useat järjestelmätoimittajat ovatkin tuotteistaneet omat ratkaisunsa KNX-standardia hyväksikäyttäen. KNX:n etu on laaja ja luotettava laitetoimittajakirjo. Muitakin hyviä järjestelmiä toki on, mutta niihin en ole ehtinyt vielä perehtymään.

Järjestelmän pitäisi olla luotettava ja kohtuullisen helppokäyttöinen, jotta sitä pystyisi itse jatkokehittämään ja vikatapauksissa korjaamaan. Pelkäänpä, että KNX-pohjaiset järjestelmät eivät ole ihan helpoimmasta päästä asentaa ja ylläpitää.

Edullisin ja perusvarmin ratkaisu on kehittää perinteisellä tavalla olemassa olevaa sähköjärjestelmää, jonka avulla saadaan rakennettua ihan samat toiminnot kuin kotiautomaatiojärjestelmässä lukuunottamatta etäohjausta ja langattomia kytkimiä.

Kolme vanhaa pulloa

Löysin tänään talon vintiltä kolme vanhaa pulloa.

Ensimmäinen on 60-vuotta vanha Tähti-olutpullo, "mietoa mallasjuomaa". Toisena on pullo Kotkan Höyrypanimolla valmistettua Haifa-appelsiinijuomaa. Tämä on luultavasti 60-luvun alkupuolelta. Kolmantena löytyi vanha etikkapullo. Näitä 10% alkoholia sisältäviä "väkiviinasta käymistietä valmistettuja" etikkapulloja löytyi vintiltä useita. Vaikuttaakin siltä, että Rajamäen Etikka on ollut aikoinaan viinankorvike. Vanhan ajan Marinol.

Löytöretket 100-vuotiaan Villa Sandeliuksen rakenteisiin ovat vasta alussa. Lähes parin sadan neliön vintin lattia eli yläpohja on vielä tutkimatta. Toinen mokoma odottaa välipohjarakenteissa. Lisäksi seinien ja kaappien takaa voi löytyä vaikka mitä aarteita....

Nettimainonnan uhri

Päätyseinän rappausprojektin aikana tiilien takaa löytyi kaksi käytöstä poistettua raitisilmakanavaa, jotka päätimme ottaa käyttöön. Heräsin vasta viime hetkellä hankkimaan kanaviin ulkoilmasäleiköt. Rappaustyöt olivat viivästyä, koska en ollut saanut aikaiseksi hankkia säleikköjä ajoissa.

Kotkalaisten rautakauppojen hyllystä ei oikeanlaista ja kokoista säleikköä löytynyt. Jatkoin vaihtoehtojen etsintää nettirautakaupoista, joista sopivia vaihtoehtoja löytyi. Eräs nettirautakauppa poikkesi kuitenkin muista. Syynä ei ollut edullinen hinta, laaja tuotevalikoima tai verkkokaupan tunnettuus.  Syynä oli kyseisen verkkokaupan käyttämä nettimainonta. Sen jälkeen, kun olin tutkinut tuotetietoja kyseisessä nettirautakaupassa, alkoivat FläktWoodsin ulkoilmasäleikön nettimainokset seuraamaan minua sivustosta toiseen - menin sitten Facebookiin tai iltapäivälehtien nettisivustoille. Päätin klikata mainosta ja ostaa säleikön.

Tämä nettirautakauppa on Taloon.com. Tilasin säleikön myöhään torstai-iltana ja se luvattiin toimittaa 1-5 päivän kuluessa. Epäilin toimitusaikaa. Tänään, maanantai aamuna, lähetti toimitti tilaamani säleiköt kotiovelleni.

Niin. Tämä ei ole mainos vaan ihan pyyteetön kehu. Enkä kehu tuotetta - sellaisia löytyy jokaisesta rautakaupasta - vaan nettikaupan palvelua. Tarkemmin ottaen toimitusprosessia ja sen nopeutta. Verkkokaupan nettimarkkinoinnin kyseenalaistan.

Vanhojen tapettien kirjo

Edellisessä tekstissäni totesin päätösten tekemisen olevan vaikeinta vanhan korjaamisessa. Hauskinta ja jännittävintä on purkaminen. Satavuotiaan talon rakenteiden takaa voi paljastua mitä tahansa. Purkaessamme yläkerrassa ensimmäistä sisäseinää tulevien lisäeristysten tieltä löysimme levyn alta useita erilaisia vanhoja tapettikerroksia. Mielenkiinnolla odotamme, mitä muiden huoneiden seinät pitävät sisällään.

Kolminkertainen työ

Olen todennut, että vanhan talon kunnostamisessa kaikki täytyy tehdä kolmeen kertaan. Ensin tutkimiseen ja selvitystyöhön kuluu paljon aikaa. Kun oikea ratkaisumalli on monen mutkan jälkeen löytynyt ja päätös korjaustavasta on tehty, vanhat rakenteet puretaan. Ja lopuksi korjataan tai uusitaan. Siis kyse on kolminkertaisesta työstä uuden rakentamiseen verrattuna.

Päätöksen teko on kaikista vaikeinta, koska ratkaisuvaihtoehtoja on useita. Tietoa päätöksenteon tueksi on saatavilla paljon - ehkä liikaakin. Nettisivustot ja kirjat pursuavat erilaisia ratkaisuehdotuksia. Keskustelupalstoilla kaikilla kirjoittajilla on "se oikea" vastaus ongelmaan. Alan asiantuntijoilla ja myyjillä on omat näkemyksensä.  

Viimepäivien isona pohdintana on ollut yläkerran lämmitysjärjestelmä. Näyttäisi vahvasti siltä, että emme lähde uusimaan koko patterijärjestelmää vaan uusitaan vain ne osat jotka ovat tarpeen. Lattialämmitys jää haaveeksi ainakin yläkerran huoneiden osalta.

Lattian alla kulkevat lämmitysputket tarkistetaan ja tarvittaessa korjataan. Erittäin todennäköisesti vanha putkisto on hyväkuntoinen, mikäli ulkopuolinen kosteus ei ole niitä ruostuttanut. Vanhat lämpöpatterit testataan ja koeponnistetaan. Mikäli patterit vaativat, voidaan ne hiekkapuhaltaa ja uudelleen maalata. Muutama vanha patteri on uusittu luultavasti 60-70-luvulla ja näiden tilalle hankitaan uudet vanhan malliset patterielementit. Märkiin tiloihin asennetaan joko sähkö- tai käyttövesilämmitteinen lattialämmitys.

Sähköinen ilmapiiri

Lieneekö täysikuulla asian kanssa tekemistä, mutta tänä iltana meillä on ollut sähköinen puheenaihe.

On se hyvä, että tämä puoli projektista on meistä toisen intohimo, sillä huomaan näin naisen näkökulmasta, että innostuin asiasta vasta kun esiteltiin mahdollisuus toteuttaa valaistus siirrettävillä kytkimillä. Ihan loistavaa, kirjaimellisesti!

Näin voin suht rauhassa lykätä sisustamista tältä osin tuonnemmaksi, sillä kokemuksen myötä parhaiten valokytkimien paikat voi vasta käytännössä todentaa. Mistä sitä nyt etukäteen kaikkia valonäppäimiä tässä vaiheessa osaa miettiä, ja äkkiäkös ne sitten käytännössä oppii käsikopelolla kopeloimaan pimeässäkin.

Vai käykö siinä näiden kanssa sitten niin, että ne viritetään sinitarralla seinään kiinni ja ikinä et tiedä, missä yölampun katkaisin on kun unien aika tulee?

Tähänkin kuulemma on ratkaisu, senkuin vain virittää puhelimeen sopivan appsin tätä varten. On tämä niin mahtavaa: siihen loppuu lastenkin osalta sarjakuvien selailu kuin seinään, kun pimeys koittaa kertalaakista koko taloon.

Kirveelle töitä

Todellakin, kirveelle olisi töitä. Koska kuitenkaan kirvestä eikä kirveenkäyttäjää ollut tänään saatavilla, sain yllättävän hyvää jälkeä aikaiseksi oheisella vempaimella. En olisi uskonut saavani muutamassa minuutissa kaadetuksi orapihlaja-aitaan kasvaneet vaahterat hetken raivoamisella.

Kyseessä lienee käsittääkseni ei minkään merkkinen halpisvekotin, jonka sosialisoin isältäni. Paksuimmat rungot olivat lähes kymmensenttisiä halkaisijaltaan ja pituutta useamman metrin, joten tosi rumasti ne aidasta törröttivät. Vaan eivät enää, pientä viilausta sain siis aikaiseksi.

Metsurin hommien lisäksi nauratin ohikulkijoita ja toimin matkaoppaana. Pihamaalla törmää usein sammakoihin, ovat vaan niin vikkeliä ettei niistä ole linssiluteiksi. Ja siinä se hauskuus onkin: joka kerran tavatessani kyseisen lajin edustajan hyppään ilmaan ja kiljaisen, kovaa. Tämän ensitutustumisen jälkeen vaihdamme hetimiten muutaman ystävällisen sanan, sillä toivotan jokaisen kotilonsyöjän riemulla tonttimaalle tervetulleeksi.

Matkaoppaana toimin naapurimaan nuorille, jotka kävellen etsivät reittiä Keisarinmajalle. Tehtävä oli helppo: sen kun jatkatte tietä pitkin suoraan eteenpäin. Näillä ohjeilla ei voi eksyä, joten omalta osaltani kannoin korteni kekoon alueen matkailun edistämiseksi.

Ja kun yhdellä työmaalla sain jotain aikaiseksi, hieno sää kutsui saareen omenapuun istutukseen.

Syyspuuhia puutarhassa

Viikonlopun sää tuli kuin tilauksesta: lapion varressa vouhkaaminen on nautinto auringon lämmittäessä selkää. Ja sain vihdoin edistettyä asioita, jotka pitkään ovat olleet työlistalla, kuten joululahjaprojekti.

Sain lahjakortin Viherpeukaloon, josta jo alkukevään riemulla hankin pari päärynäpuuta. Mutta kuinkas ollakaan, hedelmätarha kun on jokseenkin vaiheessa, ei näille kahdelle meinannut löytyä sopivaa paikkaa. Yrittämisen puutetta ei kyllä ollut, pyörittelin niitä mukanani jokseenkin moneen kohtaan. Vaan niin kävi, että lykkäsin puut ruukkuineen vanhaan perunamaahan odottamaan lopullista paikkaansa, niitä kun ei ihan helposti juurruttuaan enää sitten siirretäkään.

Aikaa kului ja superkesä jatkui ja jatkui. Mikä sinänsä oli ihanaa, muttei suosinut puutarhuria (joka mieluummin oleili uimarannoilla) eikä taimia (vettä ei tullut moneen viikkoon ja äsken mainittu puutarhuri ei rantamenoiltaan malttanut taimia kastelemaan). Niinpä käväistessäni työmaalla jouduin loppukesästä toteamaan, että joululahjoista oli vain kuivuneet rungot jäljellä.

Annoin raadoille kuitenkin vielä mahdollisuuden ja iskin ne veteen. Ihmeekseni alkoi uusi viherrys ja nyt muutaman viikon vesikuurin jälkeen päätyivät puut vihdoinkin multaan juurtumaan. Tosin niiden sijoittumisessa on vieläkin toivomisen varaa, mutta nyt mennään tällä. Mitään kaunista katseltavaa nämä eivät kyllä vähään aikaan tarjoa, toivottavasti työ tekijäänsä (vaikkakin tällä kertaa laiskemmanpuoleista) kiittää.

Kun työmaalla pörrää työmiehiä ja työkoneita, keskeneräisyyttä on vaikea hallita. Niinpä pihatyöt joutuvat väistelemään kiireellisempien projektien tieltä. Mutta jotain edistystä kuitenkin. Viime vuonna istutetut syyshohdekukat ovat nimensä veroisia: vai voiko syyskukkaset kauniimmin auringossa hohtaa?

Hormien kuvaus

Villa Sandeliuksen katolla on neljä piippua ja näissä yhteensä kolmetoista hormia. Kaksi hormistoa menee toiseen kerrokseen ja kaksi ulottuu alakertaan. Vanhojen kuvien perusteella rakennuksessa on ollut ainakin neljä tulisijaa. Toissa talvena viimeinenkin mustahormi poistui käytöstä kun kiinteistö siirtyi öljylämmityksestä kaukolämpöön. Osa hormeista toimii poistoilmakanavina. Osa ei ole käytössä. Mitkä niistä ovat missäkin tarkoituksessa, on mysteeri.

Avuksi mysteeriä ratkomaan pyysimme paikallisen hormisaneerauksiin keskittyneen yrityksen, joka kuvasi piiput siihen tarkoitetulla hormikameralla. Ihan 100% tarkkaa arviota emme kameroiden avulla saaneet, koska osassa hormeista pellit tai mutkat estivät kameran laskemisen piipun pohjalle asti. Kuvien perusteella hormit ovat hyvässä kunnossa. Pari piippua vaatii kuitenkin tiilien uudelleen muurausta. Mikäli hormit liitetään tulisijaan, pitää ne joko putkittaa tai pinnoittaa.

Jatkammekin mysteerin selvittelyä viimeistään, kun toisen kerroksen sisätyöt alkavat ja hormit kaivetaan seinien takaa esiin. Toiveena on, että yläkertaan saataisiin pari tulisijaa.


Katso myös:

>> Hormien kunto askarruttaa (11/2012)

Telinesekoilua

Kun on pari kesää rakennellut telineitä ja suorittanut projektien lomassa telinerakentamisen näyttötutkinnonkin, luulisi jo aika hyvin osaavansa telinetyöt. Mutta ei. Se tuli tänään todistettua. Eilisen päivän telineiden kasaus meni hukkaan, kun huomasimme laittaneemme epähuomiossa telineiden alkupäähän vääränlaisen pystytolpan. Tämän tuloksena jouduimme purkamaan telineet ja rakentamaan uudestaan. Kyllä. Harmitti.

Jokatapauksessa pääsemme lopultakin viimeisen ulkoseinänpätkän kimppuun. Jos kaikki menisi hyvin ja sää olisi suotuisa, saadaan telineet purettua kuun vaihteessa ja päästään pikkuhiljaa sisähommiin.

Katso myös:

>> Naurettava ajatus (6/2014)

Lattialämmitys vanhaan taloon

Ulkoseinien lämpöeristäminen sisältäpäin tulee väistämättä eteen, kun aloitamme Villa Sandeliuksen sisäpuolen saneeraamisen. Myös yläpohjan lisäeristäminen on työlistalla, mutta ei ensimmäisenä. Eristämisen jälkeen olemassa olevien lämpöpatterien antama lämpöteho riittänee, mutta mikäli kaukolämmöstä halutaan saada parempi hyötysuhde, on lattialämmityksen asentaminen harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Ja olisihan lattialämmitys kieltämättä mukava.

Olemme viimepäivien aikana ottaneet selvää erilaisista lattialämmitysratkaisuista ja keskustelleet asiantuntijoiden kanssa vaihtoehdoista. Lattialämmitysjärjestelmän asentaminen on iso työ. Mutta todella suureksi työmäärän tekee pohjatyöt. Villa Sandeliuksen yläkerran lattia on rakennettu tukevan hirsikehikon päälle, mutta sadan vuoden aikana lattia on elänyt eikä ole enää suora. Lattialämmitys vaatisi oikaisun tavalla tai toisella. Riippuen millaisen lattialämmitysratkaisun päättää ottaa, on kokonaistyömäärä vähän erilainen.

Se, mihin ratkaisuun päädymme, selviää lähiviikkoina. Valintaan vaikuttaa luonnollisesti työmäärä ja kustannukset, toisaalta tarve. Toisena hyvänä vaihtoehtona on olemassa olevan patterisysteemin modernisointi. Alakerrassa lattialämmityksen olemassaolo olisi enemmän perusteltua, yläkerran osalta en ole ihan varma.

Kymiläistä gourmeeta

Ruokavalio raksapäivien aikana on tasaisen yksipuolista. Usein lounas koostuu purkista tonnikalaa ja hyvinä päivinä sitä täydentää rahkapurkki. Joskus repäisemme ja haemme aamukahvin lisukkeeksi lihapiirakat tai possot.

Villa Sandeliuksen pihamaalla ei kasvimaata vielä ole. Omenatarhakin on suunnitteluasteella. Sen sijaan pihalla kasvaa runsaasti mitä erilaisempia marjoja: punaviinimarjoja, mustaviinimarjoja, karviaisia, kirsikoita, luumuja, vadelmia, karhunvatukoita ja tyrnimarjoja. Marjat tonnikalapurkin lisukkeena on kymiläistä gourmeeta.

Miehet uransa huipulla

Huipulla tuulee - sanotaan.

Meidän mökki

Villa Sandeliuksen sivuprojekti näki vihdoin päivänvalonsa. Kyseessä on hiukan alle kahdeksan tehoneliön mökki, jonka lupasin pystyttää vaimolleni syntymäpäivälahjaksi. Mökin seinäelementit ovat odottaneet jonkin aikaa autotallissa kokoamista. Nyt se on vihdoin pystyssä. Vaja. Liiteri. Meidän mökki.



>> Mökki kesää odottamaan (3/2013)
>> Mökin seinät pystyyn (3/2013)
>> Mökin rakentamisen alkumetrejä (2/2013)

Viimeinen ulkoseinä työnalle

Rakennustelineet ovat hiljalleen nousemassa viimeisen ulkoseinän kylkeen. Telineet ulottuvat noin kolmentoista metrin korkeudelle, joten uusiin työolosuhteisiin on tottuminen. Telineiden kasaaminen on toki oma hommansa, mutta rappauksen aikana laastisäkkien kantaminen korkealle telineille vasta työlästä onkin. Onneksi kyseessä on viimeisen ulkoseinän korjaus ja eikä vastaavia rappausprojekteja ole näköpiirissä.

Pikaisen tarkastelun perusteella vaikuttaa, että pohjoisseinän rappaus olisi säilynyt paremmassa kunnossa kuin muiden. Tämä johtunee siitä, että seinään ei ole paistanut aurinko ja se on ollut tuulelta suojassa. Pohjoisseinää, kuten edellistäkin, on paikattu usean neliön alueelta kovalla rappauslaastilla. Suuria halkeamia ei kuitenkaan ole. Pohjoispuolen otsalaudatkin ovat hyvässä kunnossa, joten niiden osalta riittänee maalaus. Muiden sivustojen otsalaudat jouduimme vaihtamaan.

Helteiset oltavat

+30C asteen auringonpaisteessa työskentely ja rakennustelineillä keikkuminen puuskuttaa. Villa Sandeliuksen ulkoseinän maalaukseen helteiset puitteet ovat kuitenkin optimaaliset. Siloksanin, eli kiviainespintamaalin, kuivumisaika lyhenee lämpöisellä ilmalla. Tämän ansiosta saimme maalattua seinän valmiiksi yhden päivän aikana.

Maalaaminen Siloksanilla on helppoa. Ei tarvitse kuin muistaa sekoittaa maalin sekaan hiukan vettä ja ensimmäisen kerroksen maaliin Siloksan Geeliä. Geelin tarkoitus on parantaa maalipinnan vedenhylkivyyttä.

Uintipaikan testaus ylitti odotukset

Villa Sandelius rannan mahdollisuudet ovat jääneet vähäiselle kartoitukselle. Merikaupunkilaiselle vesistä tutuin elementti on tietenkin meri sen kaikissa muodoissaan. Vieraammaksi ja ehkä juuri siksi pelottavammaksi on jäänyt joki, varsinkin virtaavassa muodossaan.

Villa Sandelius sijaitsee Kymijoen rannalla, lähietäisyydellä Langinkoskesta ja sen kuohuista. Työmaalla vieraillessa usein mukana kuvioissa ovat myös lapset ja tästä syystä rannan läheisyydestä ollaan pääsääntöisesti pysytty poissa.

Vasta tänään testasimme rannan uintiolosuhteet, aikuisten kesken ja kuumimmalla mahdollisella säällä (mittari näytti +32 astetta, vesilämpötilaa ei mitattu mutta lämmintä oli).

Uiminen joenrannassa osoittautui hienoksi kokemukseksi! Veden virtaus oli luultua huomattavasti hillitympää ja toi vain hauskaa vaihtelua uimiseen. Virtauksen myötä vesi vaikutti raikkaalta eikä siinä ollut roskaa pinnalla. Uintipaikka sijaitsee kohdassa, josta aikaisemmin otettiin käyttöön kotkalaisten juomavesi.

Vedessä leikki lukematon määrä kaloja, joiden kirmailua oli kiva seurata. Helpompaa puutarha-akvaariota ei olekaan! Lähietäisyydellä kasvaa ulpukoita, mahdollisesti myös lumpeita. Olosuhteet niille ainakin on otolliset, joten mielessä siintää erinäiset lummekokeilut.

Ajatus virittyi myös talven mahdollisuuksiin: rannassa on massiivinen betonilaituri, josta käsin pääsee myös pakkasten koittaessa halutessaan suoraan harrastamaan avantouintia, syvyys riittää pikaiseen kastautumiseen tai laajempaankin pulikointiin. Kesällä kyseinen rakennelma mahdollistaa hypyt suoraan veteen, syvyyttä on eikä kivistä tietoakaan.

Betonirakennelma on sen verran jykevää tekoa, että ällän mallisena sen kainaloon jää täysin virtaukselta suojassa oleva kohta, johon voi jäädä mukavasti lillumaan vaikka kumipatjan kanssa. Itseasiassa allastuoli, jossa on drinksupidike, siintää jo haaveissa.

Laiturin jykevyydestä johtuen siitä voi tehdä jatkeen kelluvalle laiturille, jolloin laituri myötäilisi veden pintaa. Nykyisellään betonilaituri jää korkealle ja veteen tulee laskeutua joko tikkaita pitkin tai hyppäämällä. Suurista veden korkeuseroista johtuen tämä on ollut ainut tapa toteuttaa kiinteä laituri. Kelluvaa rakennelmaa yhdistämällä mahdollistuisi myös paikka, josta voi helposti vilvoitella varpaitaan pikaista viilennystä kaipaavalle.

Poimitaan marjat pensaista

Villa Sandeliuksen isoin vuokra-asunto, yläkerran suurehko kolmio, vapautuu edelliseltä vuokralaiselta tämän kuun lopussa. Sen sijaan, että vuokraisimme asunnon heti uudelleen, olemme ajatelleet ottaa pienen aikalisän ja lisäeristää pari pohjoispuolen seinää sisältäpäin.

Käytännössä tämä tarkoittaisi seinälevyjen irroittamista ja lisäeristyksen asentamista. Irroitettavien levyjen takana on hirsiseinä. Ajatus on vuorata hirsiseinä tervapaperilla, pystykoolata seinä kakskakkosilla ja upottaa väliin selluvillalevyt. Ja tähän päälle asennetaan kipsilevyt.

Muutoin projektit Villa Sandeliuksessa ovat viime viikkoina edenneet hitaanpuoleisesti. Mutta edenneet. Viimeisen ulkoseinän kimppuun ja telineiden asennukseen päästään toivottavasti viikon-parin kuluessa. Sitä ennen pitäisi poimia marjat pensaista.

Nurmikonilmauskengät

Kesän ja ensiviikon helteiden kunniaksi ystävämme Pekka päätti opastaa meitä nurmikon hoidossa. Kun nurmikko ilmataan saavat juuret paremmin ilmaa, vettä ja muita ravinteita. Sitten kun Villa Sandeliuksen projektit loppuvat, lupaamme ilmata samalla tekniikalla koko pihan nurmikon. Eli emme pitkään pitkään aikaan...