Tänään ulko-ovelle ilmestyi pariskunta mukanaan vanha taulu. Vuonna 1948 maalattu öljyväriteos esitti Villa Sandeliusta kuvattuna vastarannalta. Taulu oli pelastettu hiljattain rannan toiselta puolelta puretusta vanhasta omakotitalosta. Ystävällinen pariskunta arveli taulun esittävän taloamme ja kiinnostavan meitä.
Kaikki kuvassa sopii kyseisen aikakauden Villa Sandeliukseen, jolloin rakennus toimi vielä vedenpumppaamona ja vedenpuhdistamona. Maalaukseen piirretty sivusiipi oli 40-luvun alussa rakennettu laajennusosa. Rakennuksen alkuperäinen sävy oli alunperin hieman vaaleanpunertava. Myös peltikatto oli alunperin ruskeansävyinen. Nykyisin joen rannalla sijaisevaa pumppuhuonetta ei tuohon aikaan oltu rakennettu eikä sitä luonnollisesti kuvassa esiinny. Villa Sandeliuksen vastarannalla oleva kivikko on siellä edelleen. Lisäksi kaikki talon muodot ja yksityiskohdat sopivat Villa Sandeliukseen.
keskiviikko 26. lokakuuta 2016
sunnuntai 9. lokakuuta 2016
Kukkia ja piipunhattuja
Jos ihan tarkkoja ollaan, olisi piipunhatut Villa Sandeliuksen neljään savupiippuun pitäneet asentaa viisi-kuusikymmentä vuotta sitten. Silloin vesijohtolaitos lopetti toimintansa eikä rakennusta enää lämmitetty tulipesillä. Alipainetuulettimet olisivat voineet asentaa jo sata vuotta sitten. Parempi myöhään kuin ei koskaan. Nyt piipunhatut ovat paikoillaan ja neljä alipainetuuletinta katon harjalla kierrättää vintin ilmaan paremmin kuin ennen.
Alipainetuulettimia. |
Piipunhattuja. |
Piipunhattuja. |
Kukkasia. Omalta pihalta poimittuja. |
lauantai 23. heinäkuuta 2016
Rappukäytävä
Rappukäytäväkin valmistui, kun viimeiset listat saatiin asennettua. Tilasta puuttuu enää pari pistorasiaa ja vanha peiliovi vaatii pienen pientä viimeistelyä. Kaiteet jätettiin tarkoituksella maalamatta. Niissä on vuosikymmenien käytön patinaa ja mielestämme ovat sellaisenaan oikein hyvät - ainakin toistaiseksi. Myös rappukäytävän lattiat ja rappuset jäävät alkuperäisiksi eikä niitä tulla pinnoittamaan. Ne muistuttavat sopivasti Villa Sandeliuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta: vedenpuhdistuslaitoksesta.
Rappukäytävä ennen...
Rappukäytävä nyt...
sunnuntai 10. heinäkuuta 2016
Keisarillinen brunssi Langinkoskella
On aurinkoinen kesäsunnuntai ja ruoka-aika lähestyy. Lounasainekset saavat jäädä jääkaappiin. Päätämme suunnata naapuriin lounaalle ja makaronilaatikko vaihtuu pian Keisarilliseen brunssiin. Villa Sandelius suosittelee
Keisarillinen brunssi - menu
Savulohta, silakkaa, marinoituja katkarapuja, saaristolaisleipiä ja savuporomoussea, fetasalaattia, hedelmäistä vihersalaattia, tortelliini – broilerisalaattia, juustotarjotin ja viikunahilloa, juusto-kasvismunakasrulla, pekoniin kiedottuja herkkusieniä, olutnakkeja, varhaisperunaa, leipää, cocktailpiirakoita ja levitettä, jälkiruokapöytä, tuoremehuja, kahvia ja haudutettua teetä.
Keisarillinen brunssi - menu
Savulohta, silakkaa, marinoituja katkarapuja, saaristolaisleipiä ja savuporomoussea, fetasalaattia, hedelmäistä vihersalaattia, tortelliini – broilerisalaattia, juustotarjotin ja viikunahilloa, juusto-kasvismunakasrulla, pekoniin kiedottuja herkkusieniä, olutnakkeja, varhaisperunaa, leipää, cocktailpiirakoita ja levitettä, jälkiruokapöytä, tuoremehuja, kahvia ja haudutettua teetä.
Keisarillinen Brunssi Langinkosken Kahvilassa |
Brunssipöytä |
Lisää brunssipöytää |
Jälkiruoka |
Hyvät on puitteet |
Näkymä ikkunasta ulos |
Kotkan Kansallinen Kaupunkipuisto |
Sivurakennus |
Langinkosken Kahvilan naapuritalo |
Keisarinmajantie |
lauantai 18. kesäkuuta 2016
Sillä silmällä
Autotallin uusi maalipinta ja värisävy vaati aluksi muutaman päivän sulattelun. Kun tallia alkoi katselemaan "sillä silmällä" ja uuteen kuosiin vähitellen tottumaan, alkoi se näyttämään itseasiassa ihan hyvältä. Tai vähintäänkin neutraalilta. Jos rakennusta oikeasta kulmasta tutkii, häviää se maastoon yllättävän hyvin.
Autotallirakennus on toiminut lähes viisi vuosikymmentä Villa Sandeliuksen asukkaiden saunana, pesupaikkana, varastona, kylmäkellarina ja autotallina. Nyt se sai arvoisensa jatkoajan.
Autotallirakennus on toiminut lähes viisi vuosikymmentä Villa Sandeliuksen asukkaiden saunana, pesupaikkana, varastona, kylmäkellarina ja autotallina. Nyt se sai arvoisensa jatkoajan.
lauantai 4. kesäkuuta 2016
Jatkoaika
Paljon mielipiteitä herättänyt ja kertaalleen purkutuomionkin saanut lisäsiipi on saamassa jatkoajan. Meillä ei ole juuri nyt intoa, aikaa, energiaa tai tarvetta rakentaa uutta autotallia. Nykyisen käyttöarvo on tällä hetkellä liian suuri purettavaksi. Päätimme tehdä sivurakennukselle kevyen pintakäsittelyn.
Maalipinta on huonossa kunnossa ja väärän värinen. Maalaamalla autotallikompleksi sopivalla värisävyllä, olisi se mahdollista erottaa päärakennuksesta ja maisemoida mahdollisimman huomaamattomaksi osaksi luontoa. Uudeksi väriksi valikoitui sävy 559X.
70-luvun alussa rakennettu lisärakennus on aikansa tuotos sekä rakenteellisesti että tyyliltään. Taikatemppumme joko onnistuu tai epäonnistuu. Pintakäsittelyn myötä autotalli häviää, muuttuu neutraaliksi tai pahimmassa tapauksessa sen rooli korostuu entisestään. Jää nähtäväksi.
Maalipinta on huonossa kunnossa ja väärän värinen. Maalaamalla autotallikompleksi sopivalla värisävyllä, olisi se mahdollista erottaa päärakennuksesta ja maisemoida mahdollisimman huomaamattomaksi osaksi luontoa. Uudeksi väriksi valikoitui sävy 559X.
70-luvun alussa rakennettu lisärakennus on aikansa tuotos sekä rakenteellisesti että tyyliltään. Taikatemppumme joko onnistuu tai epäonnistuu. Pintakäsittelyn myötä autotalli häviää, muuttuu neutraaliksi tai pahimmassa tapauksessa sen rooli korostuu entisestään. Jää nähtäväksi.
tiistai 31. toukokuuta 2016
Vessa vapaa!
Naisen huone on rakennettu paikaksi, johon miehellä ei ole asiaa. Ongelmana on vain ollut, että naisen huoneessa on viime syksystä asti sijainnut asunnon ainoa WC. Mies ei ole saanut aikaiseksi rakentaa itselleen ja lapsilleen tarkoitettua vessaa valmiiksi. Mies päätti ryhdistäytyä. Tuloksena syntyi naisen suunnittelema miesten huone.
keskiviikko 18. toukokuuta 2016
Välikatselmus
Pumppuhuoneen pintaremontti alkaa olla valmis. Ovi pitää vielä kunnostaa ja maalata. Emme myöskään ole vielä löytäneet sopivaa ikkunaa rikkinäisen tilalle. Sen sijaan rikkoutuneiden kattotiilien tilalle löytyi täysin vastaavanlaiset korvaajat vain muutaman sadan metrin päästä talosta, jossa oli meneillään kattoremontti. Saimme sieltä hyväkuntoisia purkutiiliä ison kasan.
sunnuntai 8. toukokuuta 2016
Äitienpäiväjuttuja
Jokirannan tuntumassa sijaitseva piharakennus on täynnä mahdollisuuksia, mutta samalla ongelmallinen. Ongelmalliseksi siitä tekee sen alkuperäinen käyttötarkoitus ja lattian alla olevat kuusi metriä syvät vesialtaat. Toisaalta entinen vedenpumppaamo on todella vahva tiilirakennus ja siitä voisi kehitellä vaikka mitä. Toistaiseksi emme aio tehdä piharakennukselle suuria muutoksia vaan se saa jatkaa pihavarastona. Kevyen pintaremontin aiomme kuitenkin toteuttaa.
Rappaus on mennyt vuosikymmenien aikana paikoittain huonoon kuntoon ja vaatii paikkarappauksen ja uuden maalipinnan. Pumppaamon rannan puoleinen ikkuna on korjauskelvoton ja etsinässä on käytetty ikkuna karmeineen. Myös rakennuksen ovi pitää kunnostaa tai vähintään maalata.
50-luvun alussa valmistuneessa vedenpumppaamossa on alkuperäinen tiilikatto. Olemme pelänneet vesikatteen olevan auttamattoman huonossa kunnossa. Pyysimme hiljattain parista peltikattofirmasta tarjouksia katon uusimisesta. Koska piharakennuksen tulevaisuus ja kohtalo on vielä epävarma, emme haluaisi investoida sen kunnostamiseen isoja rahasummia. Päätimme kivuta katolle ja varmistua katon kehnosta kunnosta. Sammaleen peittämä tiilikate osoittautui muutamia rikkinäisiä tiiliä lukuunottamatta ehjäksi. Tiilikatteen alla olevat aluspuut olivat kuivat. Yhdestä kulmasta katon aluspuut olivat kärsineet, mutta ne olisivat helposti korjattavissa. Päätös oli helppo. Mikäli löytäisimme jostain käytettyjä kattotiiliä, korjaisimme katon itse.
Rappaus on mennyt vuosikymmenien aikana paikoittain huonoon kuntoon ja vaatii paikkarappauksen ja uuden maalipinnan. Pumppaamon rannan puoleinen ikkuna on korjauskelvoton ja etsinässä on käytetty ikkuna karmeineen. Myös rakennuksen ovi pitää kunnostaa tai vähintään maalata.
50-luvun alussa valmistuneessa vedenpumppaamossa on alkuperäinen tiilikatto. Olemme pelänneet vesikatteen olevan auttamattoman huonossa kunnossa. Pyysimme hiljattain parista peltikattofirmasta tarjouksia katon uusimisesta. Koska piharakennuksen tulevaisuus ja kohtalo on vielä epävarma, emme haluaisi investoida sen kunnostamiseen isoja rahasummia. Päätimme kivuta katolle ja varmistua katon kehnosta kunnosta. Sammaleen peittämä tiilikate osoittautui muutamia rikkinäisiä tiiliä lukuunottamatta ehjäksi. Tiilikatteen alla olevat aluspuut olivat kuivat. Yhdestä kulmasta katon aluspuut olivat kärsineet, mutta ne olisivat helposti korjattavissa. Päätös oli helppo. Mikäli löytäisimme jostain käytettyjä kattotiiliä, korjaisimme katon itse.
Tästä rakennuksesta imettiin Kotkan kuuluisa pahanmakuinen juomavesi. |
Juuri pesty seinä. |
Seinä vaatii pikaista kunnostamista. |
Telineet paikoillaan. |
Äitienpäiväpuuhaa. |
Korjauskelvoton ikkuna. |
Alkuperäinen tiilikate. |
Tällaisia tiiliä kaivataan. |
Mies. |
Kaksi miestä. |
Kirjoittanut
Sami
Tunnisteet:
Kattoremontti,
maalaus,
Paikkarappaus,
Pumppuasema,
Rappaus,
Rappauslaasti,
Vesikatto,
Äitienpäivä
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Ylösnousemuksen ihme
Näin pääsiäisen aikaan on sopiva aika tutkailla, mitä talvehtineille kasveille kuuluu. Sillä mikä olisikaan onnellisempi päätös lomanvietolle ja kotoilulle kuin talvesta selvinneet kukkaset?
Suoraan sanottuna en kyllä olisi uskonut onnistuneeni. Eikä tätä sovi vielä kirkonkirjoissa kuuluttaa, mutta kurkistus kevääseen näytti lupaavalta. Viime syksynä muuttohässäkässä kasvien talviunille laitto jäi retuperälle: nostin kannanjuurakot ruukkuineen maasta ja heitin varastoon. Ja niille teloilleen jäivät.
Tänään kurkkasin mitä rupsahtaneille raukoille kuuluu. Ja hyvää näytti kuuluvan. Ensin luulin, että ruukkuun oli lipsahtanut mukaan myös jokin muu sipuli, mutta tarkemmin tutkittuani kyseessä olikin kannanpoikanen. Juurakot olivat valtavasti vahvistuneet viime kesän aikana.
Kannojen tarina on pitkä, joten onhan tämä nyt hienoa, että tarina saa jatkoa. Ostin kolmisen vuotta sitten tuliaisiksi vanhemmilleni kukkivan kannan. Tuliainen osoittautui mieluisaksi ja seuraavana vuonna yritin etsiä vastaavaa. En kuitenkaan kelpuuttanut värejä, jotka tulivat vastaan.
Niinpä jäi yksi kesä kannojen osalta väliin. Viime vuonna hakemalla hain ulkomailta mieluisan lajikkeen nimeltään 'Angel Martin' (pääsiäisteeman mukaisesti tämäkin nimi). Sepä vaan ei viime vuonna ehtinyt kukkia.
Nyt siis odotukset ovat kovat ja uudelleenruukutuksen jälkeen toivottavasti pääsen todistamaan ylösnousemuksen ihmettä.
Suoraan sanottuna en kyllä olisi uskonut onnistuneeni. Eikä tätä sovi vielä kirkonkirjoissa kuuluttaa, mutta kurkistus kevääseen näytti lupaavalta. Viime syksynä muuttohässäkässä kasvien talviunille laitto jäi retuperälle: nostin kannanjuurakot ruukkuineen maasta ja heitin varastoon. Ja niille teloilleen jäivät.
Tänään kurkkasin mitä rupsahtaneille raukoille kuuluu. Ja hyvää näytti kuuluvan. Ensin luulin, että ruukkuun oli lipsahtanut mukaan myös jokin muu sipuli, mutta tarkemmin tutkittuani kyseessä olikin kannanpoikanen. Juurakot olivat valtavasti vahvistuneet viime kesän aikana.
Kannojen tarina on pitkä, joten onhan tämä nyt hienoa, että tarina saa jatkoa. Ostin kolmisen vuotta sitten tuliaisiksi vanhemmilleni kukkivan kannan. Tuliainen osoittautui mieluisaksi ja seuraavana vuonna yritin etsiä vastaavaa. En kuitenkaan kelpuuttanut värejä, jotka tulivat vastaan.
Niinpä jäi yksi kesä kannojen osalta väliin. Viime vuonna hakemalla hain ulkomailta mieluisan lajikkeen nimeltään 'Angel Martin' (pääsiäisteeman mukaisesti tämäkin nimi). Sepä vaan ei viime vuonna ehtinyt kukkia.
Nyt siis odotukset ovat kovat ja uudelleenruukutuksen jälkeen toivottavasti pääsen todistamaan ylösnousemuksen ihmettä.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
Villa Sandelius vuonna 1936
Olemme jo pidemmän aikaa toivoneet löytävämme vanhoja valokuvia ajasta, jolloin Villa Sandelius toimi vielä vedenpuhdistuslaitoksena. Päädyimme tänään sattumalta Museoviraston Kuvakokoelmat -verkkopalveluun. Aloimme selailemaan Kotka-aiheisia kuvia toivoen, että löytäisimme vanhaa kuvamateriaalia Langinkosken ympäristöstä. Hetken selattuamme eteemme avautui kuva nimeltään "pumppuasema ja konemiesten asunto". Villa Sandelius kuvattuna 9.3.1936 eli täsmälleen 80 vuotta sitten!
Villa Sandelius vuonna 1936. Valokuva on kuvattu takapihalta joen puolelta. Tältä rakennus näyttäisi ilman nykyistä autotallia. |
Alkuperäinen pohjakuva |
Villa Sandelius keväällä 2015 |
lauantai 5. maaliskuuta 2016
Korkkilattia
Vaikka alakerran kaksion pintaremontti etenee hitaasti on edistystä tapahtunut. Pari huonetta on tapetoitu ja ne odottaa uuden lattian asennusta. Lattiamateriaaliksi on mietitty Megafloorin korkkilattiaa. Sen sijaan, että olisimme uusineet asunnon väliovet, päädyimme maalaamaan vanhat laakaovet ja karmit. Kylpyhuone on hyvässä kunnossa ja se jää ennalleen. Keittiön kunnostaminen tulee sitten viimeisenä.
Art. 486080 Orlando Pine / MC6015 |
Korkkilattian rakenne |
Lattiaa ja listoja vaille valmis |
Toinen puolivalmis huone |
Maalattuja ovia |
Keittiö |
Kylpyhuone |
Pohjakuva |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)