sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Keittiö ennen ja nyt

Laitoimme Tori.fi:n annetaan-palstalle ilmoituksen, jossa keittiön kaapiston saisi tulla hakemaan purku- ja kantopalkalla. Puhelin alkoi piristä ja kiinnostuneita oli useita. Kaapit kelpasivat kouvolalaiselle mökinrakentajalle ja hyvä niin - olisi ollut sääli heittää käyttökelpoinen keittiönkaapisto kaatopaikalle.

Keittiö ei ole alunperin ollut keittiö vaan vanhojen pohjakuvien perusteella vesilaitoksen miehistön lepotila. Osa tilasta toimi säilytyskomeroina. Lepotilasta johti iso oviaukko viereiseen huoneeseen. Oviaukko on ollut vuosikymmenet peitettynä ja se otetaan uudessa keittiössä käyttöön. Keittiön laminaatti- ja muovimattokerroksen alta löytyi lautalattia, joka kunnostetaan.

Uuden keittiön suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Tästä enemmän tuonnempana.

Alkuperäinen pohjakuva.


Keittiö ennen.

Keittiö ennen.

Keittiö nyt.

Keittiö nyt.




lauantai 29. marraskuuta 2014

Savupiipulle uutta pintaa

Olemme harkinneet yläkertaan paria erilaista tulisijaa. Olohuoneeseen tai eteistilaan sijoitettava tulisija on mahdollisesti valurautainen. Makuuhuoneeseen on suunniteltu vanhaa kaakeliuunia.

Suunnittelimme perjantaina kaakeliuuneihin erikoistuneen muurarin kanssa tulisijojen asentamista. Saimme suosituksen poistaa makuuhuoneen piipun pinnalta vanhan rappauksen ja uusia se ennen takan muurausta. Rappauksen poiston yhteydessä selvisi, miten huoneessa aikoinaan sijainnut leivinuuni oli kytkettynä hormiin.

Aiemmin syksyllä valmistuneen ulkoseinien rappausprojektin aikana uutta pintaa syntyi muutaman sadan neliön verran. Pienen piipunpätkän rappaaminen ei siis ole homma eikä mikään. Päinvastoin. Purkutöiden jälkeen on mukava saada jotain valmista aikaiseksi. Laastit ja rappausvälineetkin ovat valmiina, joten ensiviikolla aloitetaan tartuntapinnan työstäminen.

Ennen.

Jälkeen.



perjantai 28. marraskuuta 2014

Hillitön ampiaispesä

Ryhdyin tänään purkamaan vintiltä vanhaa jo kauan aikaa sitten käytöstä poistettua painovoimaisen lämmitysjärjestelmän paisuntasäiliötä ja sen putkistoa. Säiliön alta löytyi yllätys: hillittömän kokoinen vanha ampiaispesä. Allaolevat kuvat ovat ehkä hiukan epäselviä, mutta kyse on vähintään puolen neliömetrin kokoisesta pesästä. Eipä tainnut tuona kesänä talon asukkailla ollut mitään asiaa vintille.

Tongittuani hetken pesää, löysin sen alta Eteenpäin-sanomalehden vuodelta 1961 ja oudon uutisen yli sadan vuoden takaa.

Puolen neliön ampiaispesä


Hunajakennoja

Lisää kennoja

Ote vuoden 1961 Eteenpäin-lehdestä

torstai 27. marraskuuta 2014

Wanhan Ajan Joulukodit

Ihaillen seuraan lähikaupungin kotiseutumarkkinointia eli Loviisan onnistunutta tapaa nostaa esille pienen paikkakunnan vahvuuksia. Tällä kertaa ajankohtaisena on Loviisan Joulu, jolloin osa asukkaista avaa ovensa vierailijoille ja tarjoaa tutustuttavaksi jouluiseen asuun somistetut yksityisasunnot wanhassa miljöössä.


Olen aikaisemminkin vieraillut loviisalaisissa tapahtumissa, erityisesti puutarhoja kiertäen. Ensimmäisen kerran kiersin Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa kuopuksen kanssa, jolloin vauva kulki mukana rintarepussa nukkuen. Silloin kävelimme kohteesta toiseen ainoastaan ulkosalla, sillä en halunnut herättää matkatoveriani mahdollisessa sisätilojen tungoksessa.

Tämä pohjustuksena sille, että enpä olisi arvannut tapahtuman olevan itselleni näinkin tarpeellinen ja toivottavasti myös hyödyllinen. Tällä kertaa aion erityisesti keskittyä seuraaviin: kaakeliuunit ja yleensäkin tulisijat, ehdottomasti nämä. Ja mennäkseni näissä detaljeihin, niin uuninedustojen pellitykset, hormiviennit jne.

Lisäksi odotan törmääväni sähköistyksen ratkaisuihin: kuinka nykyajan vekottimet ja härvelit on saatu istumaan tiloihin, joita ei alunperin olla laisinkaan suunniteltu tarkoitukseen, mainittakoon nyt vaikka töllön sijoittuminen. Tosin siitä itselläni on vahva visio: taulutv maskeerattuna joko kaappiin tai taulunkehyksiin. Ja lisäksi vielä sähkökatkaisimet. Niistä tosin on valikoimaa saatavilla esim. Domus Classicasta, josta alla oleva kuva on.

Bakeliittinen kytkin, hinnat 47.50 - 54.50 euroa kappaleelta.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Robotti-ideasta toiseen

Aikaisemmassa tekstissäni viittasin miehen loistoideaan siirtää ruohonleikkuuhommat säksättävän ruohonleikkuurobotin tehtäväksi.

Sanonpa vaan, että tässä hommassa nokitan alta aikayksikön. Eikä siinä, tässä ei ole tarvetta asiasta sen kummemmin vääntää, sillä siunasin jo samalta istumalta ruohorobotin ja ehkä nyt aavistuksen saatan odottaa vastavuoroisesti saman reaktion tapahtuvan, kun otan esille imurirobotin hankinnan.

Nimittäin koin valaistumisen keksiessäni, että robotille ei tarvitse varata erikseen korkeaa siivouskaappitilaa. Ja sehän ratkaisi asian! Nykyisessä kodissamme on keskusimuri eikä imuroidessa  ole tarvinnut raahata pömpeliä perässä. Imurinletkun säilömiseen ei myöskään ole sen kummempaa komeroa.

Siivouskomerosta kun tulee lähinnä mieleen syövereihinsä hamstraava kaikkiruokainen monsteri, jonka kätköihin katoaa kaikki epämääräinen, ei minnekään muualle sijoittuva roju.

Niinpä keksin: robotti-imuri eikä laisinkaan siivouskomeroa! Varsinainen ajatus on vasta idea-asteella enkä ole valikoimaan perehtynyt. Ajatuksena kuitenkin loistava, sillä robotilla on tilaa temmeltää: yhdessä tasossa on laajasti neliöitä imuroitavaksi eikä käytännössä laisinkaan kynnyksiä, jotka olisivat työnteon esteenä.

Että mä nautin. Olisikohan vielä vastaavia valaistumisen hetkiä tiedossa? Niille nimittäin olisi nyt tilausta, turha niitä sitten jälkikäteen on ideoita.


tiistai 25. marraskuuta 2014

Sähkösymbolit hukassa

Sähköjohtoja pitäisi jo vedellä ympäri taloa, mutta sähkösuunnitelmat puuttuvat. Vaimoni on jo parisen viikkoa odottanut minulta jonkinlaista sähkökuvaluonnosta, jota pääsisi täydentämään. Hän muistutti minun kehuneen luonnoksen laatimisen olevan minulle, vanhalle sähköasentajalle, ihan vain pikku juttu.

Tosiasiassa kiinteistöjen sähköasennukset -kurssista on kulunut 25 vuotta. Yhtä kauan on kulunut edellisestä sähkösuunnitelmasta. Vaikka kiinteistöjen sähkötyöt ovat minulle sinänsä tuttuja ei sähkösymbolit ole enää muistissa.

Jostain pitää kuitenkin aloittaa. Vanha piirustuslevyni on hukassa. Sopivaa CAD- ohjelmaa minulla ei ole ja eikä sellaisen opetteleminen tähän hätään auttaisikaan. Niinpä päätin tehdä luonnoksen ohjelmalla jonka osaan. Powerpointilla. Se ei ole ollenkaan huono valinta tähän tarkoitukseen ottaen huomioon, että vaimoni piirtelee kaakelijakoja Excel-taulukoilla...







maanantai 24. marraskuuta 2014

Muistellaan vielä hetki vihreää vuodenaikaa

Ei uskoisi, että vielä viikko sitten Villa Sandeliuksessa surruuteltiin ruohonleikkurilla. Nyt valkoinen lumipeite peittää maan, tosin tämä lienee ohimenevä ilmiö mikäli sääennusteisiin on uskominen.

Koska lääniä ruohonleikkurin operoitavaksi on jonkin verran, ei nurmikonleikkuu suju ihan kädenkäänteessä. Saati sitten lehtien haravointi, siihen pitää varata jo joko talkoot tai useampia erinäisiä hetkiä haravanvarressa.

Mutta kun sopivasti yhdistää laiskanpuoleisen nurmikonleikkuun ja vielä laiskemmanpuoleisen haravoinnin, lopputuloksena on viime metreillä suoritettu ruohonleikkuu siten, että a) nurmikko alkoi jälleen muistuttamaan heinikon sijasta itseään ja b) syksyiset lehdet saivat kyytiä.

Harmi, ettei lopputuloksesta tullut otettua valokuvaa. Näin vaimoihmisenä voin kuitenkin vakuuttaa, että kyllä mieli oli kiitollinen ja silmää hiveli ihailla miehen työnjälkeä.

Vaan kauhean kalliiksi tämä kuitenkin näyttää koituvan. Ruohonleikkuuta kun oli edeltänyt ruohonleikkurin korjauskeikka ja sillä samaisella käynnillä ideointikierros uuden ja tehokkaamman laitteen hankinnasta. Ja kas, kuinka ollakaan: ratkaisuksi kuulemma juuri meidän tarpeisiin on olemassa robotti. Miten en yhtään ole tästä ajatuksesta yllättynyt?!

Viime viikonloppuna satanut ensilumi

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Liisterissä tapettikuvioihin

On tämä vaan ihme juttu: siinä missä nykyinen kotimme on kauttaaltaan lattiasta kattoon valkoiseksi maalattua kiviseinää, huomaan nyt Villa Sandeliusta suunnitellessani saavani ihme kiksejä mitä erilaisimmista tapettikuvioinneista.

Ja siis todellakin olen mukavuusalueella selatessani sisustustalojen mallistoja... Olenkin parhaita löytöjä koonnut Pinterestiin ideakuviksi ja makustelen niitä nyt kaikessa rauhassa. Hintahaitarissa löytyy vaikka ja mitä, sillä olen huomioinut, että tapetoinnin osalta huonekorkeus ei ole pelkkää plussaa: se tuo omat haasteensa itse tapetointityöhön ja myös hinnat karkaavat korkeiksi. Kuviokohdistuksesta riippuen yhdestä rullasta ei kovinkaan tehokkaasti vuotia saa seinälle silloin, kun huonekorkeutta on kolmisen metriä ja rullassa vuotapituutta kymmenisen metriä.

Tulee tässä yksikin opiskeluaikainen tapetointiurakka mieleen. Innostuin hommasta niin, että jatkoin läpi yön aamuun asti. Silloinkin huonekorkeutta oli runsaanlaisesti. Muistan vieläkin sen tunteen, kun silmänräpäyksen nukkumisen jälkeen lähdin luennolle: reidet huusi hallelujaa öisen tikapuurääkin jäljiltä.

Tytär löysi tapettimallistosta mieluisensa eli leopardikuvioisen, toisella taas haaveissa zeebrakuvointi. Sen verran villit ja eläimelliset valinnat, että näitä mamma sulattelee kyllä pidemmänkin tovin ja jaksan epäillä, että tuskin ihan näillä kuvioinneilla maaliin asti mennään.

Kuvassa Ralph Laurenin mallistosta Aragon -tapetti. 
Itse taas olen aina pitänyt William Morrisin tuotannosta, mutta tapetteina nämä ovat raflaavia ja todellakin vaativat ympärilleen asennetta. Tai sitten muuta rekvisiittaa, kuten alla olevassa kuvassa on tapetin luonnetta täydennetty haarniskalla. Vai onko sittenkin niin, että haarniskan taustaksi on valittu tarpeeksi messevä kuviointi?

Kuvassa William Morrisin Leicester -tapetti.



lauantai 22. marraskuuta 2014

Salapoliisina, nippeleitä ja nappeleita etsimässä

Emme tietoisesti ole hakeneet tiettyyn aikakauteen sovitettua kokonaisuutta tai suunnittelussa ei ole tarkoitus orjallisesti noudattaa mitään erityistä tyylisuuntaa, mutta...

Yhä useammin huomaan hamstraavani tietoa nimenomaan vanhoista esineistä, vanhoista materiaaleista, vanhoista rakennuksista ja vanhoista menettelytavoista.

Olen pikkuhiljaa kartuttanut tietämystäni tulisijoista, pattereista, ovista, ikkunoista, lattiamateriaaleista jne. Huomaan, että hyvin vähän pystyn hyödyntämään jo olemassaolevaa osaamista, jota karttui uutta taloa rakentaessa.

Myös tekijät ovat hukassa: vanhan kunnostamiseen ei sovikaan kuka tahansa, vaan työnjälkeä erityisesti korostava kädentaitaja on erityisessä arvossaan.

Löysin kuin löysinkin hyvän, lähes paikallisen, idea-arkun eli Haminan Rakennuspuoti on osoittautunut melkoiseksi aarreaitaksi. Ja mikä miljöö! Vanhaa tavaraa on hienosti järjestettynä historiallisessa tiilirakennuksessa. Suosittelen käymään kauempaakin, mikäli nimittäin vanhaa rakennustarviketta on etsimässä. (On hyvä huomioida, että yrityksen nettisivut ovat päivityksen alla, joten sieltä ei oikein hahmotu toiminnan nykyinen laajuus.)

Arvostan erityisesti Haminan Rakennuspuodin yrittäjäpariskunnan osaamista ja avuliaisuutta auttaa etsimään neulaa  heinäsuovasta. Sillä siltä tämä etsintä välillä tuntuu... kohteen löytäminen ei onnistu lähimpään markettiin marssimalla vaan etsinnän tuloksena täytyy löytyä jotain semmoista, joka heti ensinäkemältä tuntuu juuri oikealta.

Sillä kyllähän tämä nyt vain on semmoinen projekti, että ensisijaisesti päätöksiä on tehty tunteella, sitten vasta järjellä. Tosin mies kyllä saattaisi olla tästä toista mieltä.

Kuva sivulta www. haminanrakennuspuoti.fi

perjantai 21. marraskuuta 2014

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä...

Villa Sandeliuksessa ottaa ja tapahtuu: seiniä on kaadettu, pintoja purettu ja ihmetelty, mitä vastaan tulee.

Samanaikaisesti purkutyön edetessä etenee myös suunnitelmat. Työn alla on jos jonkinmoista selvittelyä, mutta joka allekirjoittanutta enemmän kiinnostaa, on lopulliset pintamateriaalit ja sisustusratkaisut, näin naisen näkökulmasta.

Mutta ennenkuin projektissa ollaan ihan näin pintapuolisissa ratkaisuissa, on edessä monta rakenteellista haastetta.

Vanhan remontoidessa edetään vanhan ehdoilla. Joten pohjapiirustusta murskatessa joltain osin on vaan otettava huomioon olemassaolevat olosuhteet ja tiettyjen ehdotusten osalta tulee täyslaidallinen tyrmäävää kritiikkiä. Välillä on annettava insinööriajattelulle periksi ja taivuttava, vaikka itse kyllä suosin ratkaisuissa estetiikka ennenkaikkea -menetelmää.

Pohjakuvaa on nyt pyöritelty jos jonkinlaisesta kulmasta. Ja alkaahan työmäärä tuottamaan myös tulosta. Meidän perheessä on selkeesti käytetty aikaa kynän ja paperin kanssa suunnitellessa, sillä alla näette lapsistamme keskimmäisen näkemyksen aiheesta.

Aikaisemman talon suunnittelin excelillä, kaupallinen koulutus antaa kummallisesti pohjaa nimenomaan tämänmöisen työkalun hallintaan. Ja taipuihan se, excel, varsin mainiosti talosuunnitteluun. Erityisesti odotan, että pääsen excelillä vääntämään kaakelikuviot laatoittajalle, viimeksi ilme oli näkemisen arvoinen esittäessäni ruutu ruudulta etenevän laatoitussuunnitelman...

Cia 8v.: pohjakuvaluonnos

perjantai 14. marraskuuta 2014

Oikea päätös

Päätöksemme kunnostaa vanha lautalattia on osoittautunut oikeaksi. Lattia on pääosin hyväkuntoinen ja suorahko. Paikattuja alueitakin toki on ja saakin olla. Maalikerroksen hionta on keittiötä ja yhtä makuuhuonetta lukuunottamatta valmis. Keittiön kaapistot saatiin vasta tänään purettua ja lautalattia saadaan ensiviikon aikana esiin.

Varsinainen lattian hienohionta ja maalaus tehdään vasta remontin edetessä, luultavasti kun seinät ja kattopinnat ovat valmiina. Siis aikanaan.


Olohuone.

Makuuhuone.

Toinen makuuhuone.

Kolmas makuuhuone.

Viimeinen makuuhuone, pinta on vielä hiomatta.

Eteinen.

Miehet työssä.

torstai 13. marraskuuta 2014

Naisen huone

Tästä on tarkoitus rakentaa naistenhuone. Tai tarkemmin sanoen 'naisen huone'. Sanansa mukaisesti. Kylpyhuone suunnitellaan naiselle, naisen käyttöön, naisen tarpeisiin, naisen haluamalla tavalla. Se on paikka, johon miehet eivät ole tervetulleita. Koska minulla ei tule olemaan sinne asiaa ja pienempi kylpyhuone tulee lasten käyttöön, taitaa minulla olla pieni ongelma...

No, jokatapauksessa tämäkin kylpyhuone on nyt atomeina ja on vielä pitkä matka ennen kuin siitä on naisen huoneeksi. Tarkoitus on yhdistää vanha kylpyhuone ja vaatehuone yhdeksi tilaksi.


 Vaatehuone.

 Näkymiä vaatehuoneesta kylppäriin. Pölynpoistaja.

 Kylpyhuoneen seinää.


 Laattojen piikkausta.


Purettua väliseinää.

 Kylpyhuone atomeina.







keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Marraskuu

"Marraskuussa on 30 päivää. Suomessa marraskuu on etelässä lyhyiden ja harmaiden päivien, syysmyrskyjen, syyssateiden ja monesti myös ensilumen aikaa. Pohjoisessa se on kaamoksen alun ja alkutalven aikaa." (Lähde: Wikipedia)

Harmaata ja arkikoleaa piristämään päätimme tuikata takkaan kasan Villa Sandeliusta ja polttaa taivaan tuuleen palasen 100-vuotiasta rakennusperintöä. 

lauantai 8. marraskuuta 2014

Perinteistä sähköä

Viimeviikkojen aikana olemme puntaroineet kiinteistön sähköistystä eli toteutammeko sen perinteisesti vai otammeko käyttöön KNX-pohjaisen kotiautomaatiojärjestelmän

KNX:ssä meitä kiinnostaa erityisesti järjestelmän toteutus- ja laajennusmahdollisuudet sekä laaja laitetoimittajien kirjo. Ylläpito, vikatilanteet ja uusien toimintojen käyttöönotto vaatisi kuitenkin aina siihen koulutetun henkilön. Kotkasta löytyy yksi KNX-asiantuntija, jolta saimme myös asiallisen tarjouksen. Vaikka KNX toisi mukanaan monia etuja, ei niitä kuitenkaan ole nähtävissä niin paljon, että pystyisimme perustelemaan rahallisen investoinnin. Uudisrakennuksessa KNX:n käyttöönotto olisi järkevämpää.

Päätimme toteuttaa Villa Sandeliuksen sähköistyksen perinteisellä kaavalla. Minulle on viimeviikkojen aikana syntynyt selkeähkö käsitys tulevista sähköteknisistä ratkaisuista. Yhdessä sähköasentajan kanssa olemme löytäneet johdoille hyvät kulkureitit ja asuntokohtaiselle keskukselle paikan. Talokeskus jää toistaiseksi käyttöön kiinteistön rappukäytävään, mutta uudelle keskukselle järjestetään tekniseen tilaan optio. Asunnon johdotukset ja rasiat pystyn asentamaan pääosin itse eikä pinta-asennuksia vaadita. Kytkennät jätän asiantuntijalle. Seuraava vaihe on piirtää yhdessä sähköasentajan kanssa sähkösuunnitelma.




keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kylpyhuone atomeina

Sain tänään toisen, pienemmän, kylpyhuoneista lähestulkoon purettua. Kaadettuani kylpyhuoneen ja vaatehuoneen välisen seinän istahdin työpukille ja jäin pohtimaan "mitäköhän hölmöä sitä tuli taas tehtyä". Tästä pitäisi väsätä lapsille oma suihkuhuone. Edessäni minulla oli atomeiksi hajoitettu kylpyhuone eikä minulla ollut käsitystä miten ihmeessä sen mahtaisin toteuttaa.

No, ajankohta on vähän sekava myös siksi, että moni työvaihe on saneerausprojektissa on samanaikaisesti kesken: LVI- ja sähkötyöt, purkutyöt, lattian korjaus ja hionta sekä seinien eristäminen. Eilinen ilta vaimoni kanssa keittiösuunnittelijan luona toi oman lisänsä soppaan. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen.

Kylpyhuonetta on tarkoitus laajentaa niin, että suihkut tulisivat vaatehuoneen paikalle. Vanhaan kylpyhuonetilaan asennettaisiin lapsille tuplapesualtaat. Tilassa ei ollut WC-istuinta, mutta sellaisen olisi toiveena. Ongelmana on vain, ettei wc:n viemäriputkea saa toistaiseksi liittettyä viemäriin, joten teemme kylpyhuoneeseen wc-option tulevaisuuden varalle.

Purettu kylpyhuoneen betonilattia oli valettu betonivälikäton päällä olevan lekasorapatjan päälle. Ajattelin toteuttaa uuden lattian levyrakenteisena. Lattiarungon pohjana toimisi välipohjassa olevat kaksi jykevää betonipilaria. Tiilirakenteinen hormi muodostaa kylpyhuoneeseen kaksi seinää ja niiden hyödyntäminen valmiina seinäpintana houkuttelisi. Vaatehuoneen lattia on osin betonirakenteinen, koska siinä on muinoin sijainnut kaakeliuuni. Näinollen suihkuhuoneen lattian pohjarakenne on jämäkkä. Sen pidemmälle en ole suunnittelussa vielä päässytkään...

 Purettua kylpyhuoneen lattiaa.

 Takana vanha vaatehuone - tuleva suihkutila.

Näkymä entiseen vaatehuoneeseen makuuhuoneesta. Takaseinä on tiilirakenteinen hormi.

Purettua lattiaa vaatehuoneen puolelta. 

Kattorakenteita.


Tuleva kylpyhuone.