maanantai 29. syyskuuta 2014

Puhtaat paperit

Työterveyslaitoksen laboratoriosta saapui mukava viesti: purettavan lattian rakenteet eivät sisällä asbestia. Nyt voimme rauhassa jatkaa purkutöitä.

Odottaessamme asbestikartoituksen tuloksia, ehdimme poistaa suurimman osan alaslaskettujen kattojen kattolevyistä. Niiden takaa paljastui odotetusti huoneiston alkuperäinen lautakatto. Mielemme tekisi purkaa myös koolaukset pois, mutta emme ole vielä tehneet lopullista päätöstä otammeko vanhan katon täyttöön vai asennammeko uudet kattopaneelit.

Jos päädymme vanhaan kattoon ja koolausten poistamiseen, tulee eteen ongelma. Katon sähkörasioiden johdot pitäisi saada piilotettua jonnekin, pintavetona niitä ei tulla asentamaan. Riippuen uuden sähkökeskuksen sijainnista, eräänä vaihtoehtona olisi viedä sähköputket vintin lattian ali ja porata sähköjohdot katon läpi huoneiden kattoon. Koska joutuisimme siirtämään asennuksen ajaksi osan vintin lattialaudoista irti, voisimme samalla imeä vanhat purueristeet pois imuautolla ja korvata ne puhallettavalla selluvillalla.

Huomenna paikalle saapuu sähköasentaja, jonka kanssa kartoitamme erilaisia toteutusvaihtoehtoja sähköurakkaan liittyen.




torstai 25. syyskuuta 2014

Lisää salaovia

Porraskaytävän toisesta kerroksesta löytyi jälleen vanhoja alkuperäisovia, tällä kertaa kolme kappaletta. Nämä olivat piilotettuina peitelevyjen alle vanhojen sisäänkäyntien paikalle. Olimme juuri hetkeä aiemmin suunnitelleet ottavamme näistä kolmesta vanhasta oviaukosta kaksi käyttöön ja nyt vaikuttaa myös siltä, että saimme ovetkin kaupanpäälle.

Ovet vaativat kuitenkin kunnostusta. Vanha maalipinta pitää poistaa ja koloset paikata. Minulla ei ole kylläkään mitään hajua miten ovet kuuluisi entisöidä, mutta ei se ylivoimaisen vaikeaa voi olla. Siispä opettelen ja kunnostan ne itse.

Kolmanteen oveen oli naulattu kiinni ovilukkojen avain. Tästä suuri kiitos "Markolle",  joka 41 vuotta takaperin hiffasi, että joku voisi niitä joskus tarvita. Ovet ovat meinaan lukossa.




keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Salaovia ja asbestikartoitusta

Aloitimme tänään lattian purkamisen. Tarkoituksena on poistaa vanhat lattialevyt ja ottaa esiin vanha alkuperäinen lautalattia.

Vuosikymmenien aikana lattiakerroksen paksuus on kasvanut useilla lattiakerroksilla. Päällimmäisenä on laminaattiparkettia. Sen alta löytyi punainen ihan hyväkuntoinen muovilattia. Muovilattian alla on lastulevyä, jonka alla on jotain epämääräistä lattiamattoa. Pohjata paljastui paksua maalattua lautalankkua, jonka kunnosta ei ole vielä selvyyttä. Todennäköisesti jokaisen huoneen lattia koostuu vähän erilaisesta lattiamateriaalikerroksesta.

Purkamisen alkumetreillä heräsi epäilys, voisiko jotkin lattiakerrokset sisältää asbestia. Asbestia käytettiin todella paljon rakennusaineena 50-80-luvuilla muunmuassa rakennusliimoissa ja muovimatoissa. Lähdin selvittelemään asiaa ja keskustelin puhelimessa useiden asiantuntijoiden kanssa. Heidän mukaan tavallisissa PVC-muovimatoissa ja kirkkaissa liimoissa tuskin asbestia esiintyy. Mutta jos muovimaton pohjassa on harmaata massaa tai liima-aine on tummaa, kannattaa asbestia epäillä.

Minulle suositeltiin kaiken varalta näytteen ottamista ja laboratoriotutkimusta Työterveyslaitoksen laboratoriossa. Näytepalat leikataan itse ja laitetaan ilmatiiviiseen pussiin. Pussi lähetetään Lappeenrantaan postilla ja vastaus saadaan parin päivän sisällä.

Kiinteistöön on tehty kymmenen vuotta sitten asbestikartoitus, jossa tutkittiin saunatilat, ulkoseinät, porraskäytävän lattia- ja seinäpinnat sekä kylpyhuoneet. Asbestia löytyi vain saunasta kiukaan ympärillä olevista eristelevyistä.

Jäämmekin jännityksellä odottelemaan tutkimustuloksia. Odottaessamme jatkamme muita purkutöitä. Tänään vaatekaapiston takaa paljastui vanha ovi.







tiistai 23. syyskuuta 2014

Kotiautomaatiojärjestelmä

Yläkerran saneerauksen aikana myös huoneistojen sähköistys pitää uusia. Lähdetäänkö sitä uudistamaan perinteisellä tavalla vai siirrytäänkö kotiautomaatiojärjestelmään sähkölaitteiden ohjauksessa, on ollut viimepäivien pohdinnan aihe. Ja myönnettäköön, että aihe ei ole ihan helpoimmasta päästä.

Kotiautomaatiojärjestelmässä olisi paljon hyviä ominaisuuksia ja etuja. Sen avulla voisi toteuttaa langattomat valokatkaisimet, ohjata valoja ja pistorasioita, rakentaa turvajärjestemän, säätää lämmitystä ja kaikkea muuta hauskaa. Ja kaikki etäohjauksena.

Markkinoilla on tarjolla useita erilaisia kotiautomaatiojärjestelmiä. Lyhyen tutkiskelun jälkeen yksi nimi on noussut esiin ylitse muiden: KNX. KNX ei ole mikään valmis järjestelmätuote- tai toimittaja vaan maailmalla laajasti käytetty standardi. Useat järjestelmätoimittajat ovatkin tuotteistaneet omat ratkaisunsa KNX-standardia hyväksikäyttäen. KNX:n etu on laaja ja luotettava laitetoimittajakirjo. Muitakin hyviä järjestelmiä toki on, mutta niihin en ole ehtinyt vielä perehtymään.

Järjestelmän pitäisi olla luotettava ja kohtuullisen helppokäyttöinen, jotta sitä pystyisi itse jatkokehittämään ja vikatapauksissa korjaamaan. Pelkäänpä, että KNX-pohjaiset järjestelmät eivät ole ihan helpoimmasta päästä asentaa ja ylläpitää.

Edullisin ja perusvarmin ratkaisu on kehittää perinteisellä tavalla olemassa olevaa sähköjärjestelmää, jonka avulla saadaan rakennettua ihan samat toiminnot kuin kotiautomaatiojärjestelmässä lukuunottamatta etäohjausta ja langattomia kytkimiä.




tiistai 16. syyskuuta 2014

Kolme vanhaa pulloa

Löysin tänään talon vintiltä kolme vanhaa pulloa.

Ensimmäinen on 60-vuotta vanha Tähti-olutpullo, "mietoa mallasjuomaa". Toisena on pullo Kotkan Höyrypanimolla valmistettua Haifa-appelsiinijuomaa. Tämä on luultavasti 60-luvun alkupuolelta. Kolmantena löytyi vanha etikkapullo. Näitä 10% alkoholia sisältäviä "väkiviinasta käymistietä valmistettuja" etikkapulloja löytyi vintiltä useita. Vaikuttaakin siltä, että Rajamäen Etikka on ollut aikoinaan viinankorvike. Vanhan ajan Marinol.

Löytöretket 100-vuotiaan Villa Sandeliuksen rakenteisiin ovat vasta alussa. Lähes parin sadan neliön vintin lattia eli yläpohja on vielä tutkimatta. Toinen mokoma odottaa välipohjarakenteissa. Lisäksi seinien ja kaappien takaa voi löytyä vaikka mitä aarteita....



maanantai 15. syyskuuta 2014

Nettimainonnan uhri

Päätyseinän rappausprojektin aikana tiilien takaa löytyi kaksi käytöstä poistettua raitisilmakanavaa, jotka päätimme ottaa käyttöön. Heräsin vasta viime hetkellä hankkimaan kanaviin ulkoilmasäleiköt. Rappaustyöt olivat viivästyä, koska en ollut saanut aikaiseksi hankkia säleikköjä ajoissa.

Kotkalaisten rautakauppojen hyllystä ei oikeanlaista ja kokoista säleikköä löytynyt. Jatkoin vaihtoehtojen etsintää nettirautakaupoista, joista sopivia vaihtoehtoja löytyi. Eräs nettirautakauppa poikkesi kuitenkin muista. Syynä ei ollut edullinen hinta, laaja tuotevalikoima tai verkkokaupan tunnettuus.  Syynä oli kyseisen verkkokaupan käyttämä nettimainonta. Sen jälkeen, kun olin tutkinut tuotetietoja kyseisessä nettirautakaupassa, alkoivat FläktWoodsin ulkoilmasäleikön nettimainokset seuraamaan minua sivustosta toiseen - menin sitten Facebookiin tai iltapäivälehtien nettisivustoille. Päätin klikata mainosta ja ostaa säleikön.

Tämä nettirautakauppa on Taloon.com. Tilasin säleikön myöhään torstai-iltana ja se luvattiin toimittaa 1-5 päivän kuluessa. Epäilin toimitusaikaa. Tänään, maanantai aamuna, lähetti toimitti tilaamani säleiköt kotiovelleni.

Niin. Tämä ei ole mainos vaan ihan pyyteetön kehu. Enkä kehu tuotetta - sellaisia löytyy jokaisesta rautakaupasta - vaan nettikaupan palvelua. Tarkemmin ottaen toimitusprosessia ja sen nopeutta. Verkkokaupan nettimarkkinoinnin kyseenalaistan.









perjantai 12. syyskuuta 2014

Vanhojen tapettien kirjo

Edellisessä tekstissäni totesin päätösten tekemisen olevan vaikeinta vanhan korjaamisessa. Hauskinta ja jännittävintä on purkaminen. Satavuotiaan talon rakenteiden takaa voi paljastua mitä tahansa. Purkaessamme yläkerrassa ensimmäistä sisäseinää tulevien lisäeristysten tieltä löysimme levyn alta useita erilaisia vanhoja tapettikerroksia. Mielenkiinnolla odotamme, mitä muiden huoneiden seinät pitävät sisällään.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Kolminkertainen työ

Olen todennut, että vanhan talon kunnostamisessa kaikki täytyy tehdä kolmeen kertaan. Ensin tutkimiseen ja selvitystyöhön kuluu paljon aikaa. Kun oikea ratkaisumalli on monen mutkan jälkeen löytynyt ja päätös korjaustavasta on tehty, vanhat rakenteet puretaan. Ja lopuksi korjataan tai uusitaan. Siis kyse on kolminkertaisesta työstä uuden rakentamiseen verrattuna.

Päätöksen teko on kaikista vaikeinta, koska ratkaisuvaihtoehtoja on useita. Tietoa päätöksenteon tueksi on saatavilla paljon - ehkä liikaakin. Nettisivustot ja kirjat pursuavat erilaisia ratkaisuehdotuksia. Keskustelupalstoilla kaikilla kirjoittajilla on "se oikea" vastaus ongelmaan. Alan asiantuntijoilla ja myyjillä on omat näkemyksensä.  

Viimepäivien isona pohdintana on ollut yläkerran lämmitysjärjestelmä. Näyttäisi vahvasti siltä, että emme lähde uusimaan koko patterijärjestelmää vaan uusitaan vain ne osat jotka ovat tarpeen. Lattialämmitys jää haaveeksi ainakin yläkerran huoneiden osalta.

Lattian alla kulkevat lämmitysputket tarkistetaan ja tarvittaessa korjataan. Erittäin todennäköisesti vanha putkisto on hyväkuntoinen, mikäli ulkopuolinen kosteus ei ole niitä ruostuttanut. Vanhat lämpöpatterit testataan ja koeponnistetaan. Mikäli patterit vaativat, voidaan ne hiekkapuhaltaa ja uudelleen maalata. Muutama vanha patteri on uusittu luultavasti 60-70-luvulla ja näiden tilalle hankitaan uudet vanhan malliset patterielementit. Märkiin tiloihin asennetaan joko sähkö- tai käyttövesilämmitteinen lattialämmitys.




maanantai 8. syyskuuta 2014

Sähköinen ilmapiiri

Lieneekö täysikuulla asian kanssa tekemistä, mutta tänä iltana meillä on ollut sähköinen puheenaihe.

On se hyvä, että tämä puoli projektista on meistä toisen intohimo, sillä huomaan näin naisen näkökulmasta, että innostuin asiasta vasta kun esiteltiin mahdollisuus toteuttaa valaistus siirrettävillä kytkimillä. Ihan loistavaa, kirjaimellisesti!

Näin voin suht rauhassa lykätä sisustamista tältä osin tuonnemmaksi, sillä kokemuksen myötä parhaiten valokytkimien paikat voi vasta käytännössä todentaa. Mistä sitä nyt etukäteen kaikkia valonäppäimiä tässä vaiheessa osaa miettiä, ja äkkiäkös ne sitten käytännössä oppii käsikopelolla kopeloimaan pimeässäkin.

Vai käykö siinä näiden kanssa sitten niin, että ne viritetään sinitarralla seinään kiinni ja ikinä et tiedä, missä yölampun katkaisin on kun unien aika tulee?

Tähänkin kuulemma on ratkaisu, senkuin vain virittää puhelimeen sopivan appsin tätä varten. On tämä niin mahtavaa: siihen loppuu lastenkin osalta sarjakuvien selailu kuin seinään, kun pimeys koittaa kertalaakista koko taloon.


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kirveelle töitä


Todellakin, kirveelle olisi töitä. Koska kuitenkaan kirvestä eikä kirveenkäyttäjää ollut tänään saatavilla, sain yllättävän hyvää jälkeä aikaiseksi oheisella vempaimella. En olisi uskonut saavani muutamassa minuutissa kaadetuksi orapihlaja-aitaan kasvaneet vaahterat hetken raivoamisella.

Kyseessä lienee käsittääkseni ei minkään merkkinen halpisvekotin, jonka sosialisoin isältäni. Paksuimmat rungot olivat lähes kymmensenttisiä halkaisijaltaan ja pituutta useamman metrin, joten tosi rumasti ne aidasta törröttivät. Vaan eivät enää, pientä viilausta sain siis aikaiseksi.

Metsurin hommien lisäksi nauratin ohikulkijoita ja toimin matkaoppaana. Pihamaalla törmää usein sammakoihin, ovat vaan niin vikkeliä ettei niistä ole linssiluteiksi. Ja siinä se hauskuus onkin: joka kerran tavatessani kyseisen lajin edustajan hyppään ilmaan ja kiljaisen, kovaa. Tämän ensitutustumisen jälkeen vaihdamme hetimiten muutaman ystävällisen sanan, sillä toivotan jokaisen kotilonsyöjän riemulla tonttimaalle tervetulleeksi.

Matkaoppaana toimin naapurimaan nuorille, jotka kävellen etsivät reittiä Keisarinmajalle. Tehtävä oli helppo: sen kun jatkatte tietä pitkin suoraan eteenpäin. Näillä ohjeilla ei voi eksyä, joten omalta osaltani kannoin korteni kekoon alueen matkailun edistämiseksi.

Ja kun yhdellä työmaalla sain jotain aikaiseksi, hieno sää kutsui saareen omenapuun istutukseen.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Syyspuuhia puutarhassa

Viikonlopun sää tuli kuin tilauksesta: lapion varressa vouhkaaminen on nautinto auringon lämmittäessä selkää. Ja sain vihdoin edistettyä asioita, jotka pitkään ovat olleet työlistalla, kuten joululahjaprojekti.

Sain lahjakortin Viherpeukaloon, josta jo alkukevään riemulla hankin pari päärynäpuuta. Mutta kuinkas ollakaan, hedelmätarha kun on jokseenkin vaiheessa, ei näille kahdelle meinannut löytyä sopivaa paikkaa. Yrittämisen puutetta ei kyllä ollut, pyörittelin niitä mukanani jokseenkin moneen kohtaan. Vaan niin kävi, että lykkäsin puut ruukkuineen vanhaan perunamaahan odottamaan lopullista paikkaansa, niitä kun ei ihan helposti juurruttuaan enää sitten siirretäkään.

Aikaa kului ja superkesä jatkui ja jatkui. Mikä sinänsä oli ihanaa, muttei suosinut puutarhuria (joka mieluummin oleili uimarannoilla) eikä taimia (vettä ei tullut moneen viikkoon ja äsken mainittu puutarhuri ei rantamenoiltaan malttanut taimia kastelemaan). Niinpä käväistessäni työmaalla jouduin loppukesästä toteamaan, että joululahjoista oli vain kuivuneet rungot jäljellä.

Annoin raadoille kuitenkin vielä mahdollisuuden ja iskin ne veteen. Ihmeekseni alkoi uusi viherrys ja nyt muutaman viikon vesikuurin jälkeen päätyivät puut vihdoinkin multaan juurtumaan. Tosin niiden sijoittumisessa on vieläkin toivomisen varaa, mutta nyt mennään tällä. Mitään kaunista katseltavaa nämä eivät kyllä vähään aikaan tarjoa, toivottavasti työ tekijäänsä (vaikkakin tällä kertaa laiskemmanpuoleista) kiittää.

Kun työmaalla pörrää työmiehiä ja työkoneita, keskeneräisyyttä on vaikea hallita. Niinpä pihatyöt joutuvat väistelemään kiireellisempien projektien tieltä. Mutta jotain edistystä kuitenkin. Viime vuonna istutetut syyshohdekukat ovat nimensä veroisia: vai voiko syyskukkaset kauniimmin auringossa hohtaa?

perjantai 5. syyskuuta 2014

Hormien kuvaus

Villa Sandeliuksen katolla on neljä piippua ja näissä yhteensä kolmetoista hormia. Kaksi hormistoa menee toiseen kerrokseen ja kaksi ulottuu alakertaan. Vanhojen kuvien perusteella rakennuksessa on ollut ainakin neljä tulisijaa. Toissa talvena viimeinenkin mustahormi poistui käytöstä kun kiinteistö siirtyi öljylämmityksestä kaukolämpöön. Osa hormeista toimii poistoilmakanavina. Osa ei ole käytössä. Mitkä niistä ovat missäkin tarkoituksessa, on mysteeri.

Avuksi mysteeriä ratkomaan pyysimme paikallisen hormisaneerauksiin keskittyneen yrityksen, joka kuvasi piiput siihen tarkoitetulla hormikameralla. Ihan 100% tarkkaa arviota emme kameroiden avulla saaneet, koska osassa hormeista pellit tai mutkat estivät kameran laskemisen piipun pohjalle asti. Kuvien perusteella hormit ovat hyvässä kunnossa. Pari piippua vaatii kuitenkin tiilien uudelleen muurausta. Mikäli hormit liitetään tulisijaan, pitää ne joko putkittaa tai pinnoittaa.

Jatkammekin mysteerin selvittelyä viimeistään, kun toisen kerroksen sisätyöt alkavat ja hormit kaivetaan seinien takaa esiin. Toiveena on, että yläkertaan saataisiin pari tulisijaa.


Katso myös:

>> Hormien kunto askarruttaa (11/2012)

torstai 4. syyskuuta 2014

Telinesekoilua

Kun on pari kesää rakennellut telineitä ja suorittanut projektien lomassa telinerakentamisen näyttötutkinnonkin, luulisi jo aika hyvin osaavansa telinetyöt. Mutta ei. Se tuli tänään todistettua. Eilisen päivän telineiden kasaus meni hukkaan, kun huomasimme laittaneemme epähuomiossa telineiden alkupäähän vääränlaisen pystytolpan. Tämän tuloksena jouduimme purkamaan telineet ja rakentamaan uudestaan. Kyllä. Harmitti.

Jokatapauksessa pääsemme lopultakin viimeisen ulkoseinänpätkän kimppuun. Jos kaikki menisi hyvin ja sää olisi suotuisa, saadaan telineet purettua kuun vaihteessa ja päästään pikkuhiljaa sisähommiin.




Katso myös:

>> Naurettava ajatus (6/2014)