keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulu saapui taas taloon

Jo perinteeksi muodostuneena tapana Joulupukki ei unohda taaskaan Villa Sandeliusta eikä talon asukkaita. Edellisinä vuosina Pukki muisti asukkaita kaukolämmöllä ja uusilla sähkötolpilla.

Tänä vuonna olemme olleet erityisen ahkeria. Villa Sandelius sai joululahjaksi talonmiehen. Minut! Sen sinetöi talonmiehelle osoitettu oma postilaatikko, johon voi jatkossa tiputtaa tervehdykset ja lahjoitukset. Laskutkin. Lisäksi kuin tilauksesta, ystävämme järjesti meille joulutervehdykseksi kuorma-autollisen multaa. Täyttä tavaraa.

Nyt tämän vuoden työt on tehty. Ensi vuonna jatketaan.





lauantai 20. joulukuuta 2014

Villa Sandelius. Salaisuuksien kammio.

Vaikka seiniä ja välipohjaeristeitä on purkutöiden aikana tongittu tuntikausia, ei aarteita ole löytynyt. Ei rahakätköjä. Ei kultakelloja. Eikä käsigranaatteja. Ainoastaan vanhoja tapetteja, kasa viinapulloja, vanhoja lehtiä ja SKP:n lippalakki. Hauskoja löytöjä toki nekin. Toisaalta, meillä on vielä muutama sata neliömetriä tutkimatta.

Jos tulevat sukupolvet innostuvat entisöimään kiinteistöä, tulevat he löytämään rakenteiden takaa yllätyksiä. Viestejä tästä päivästä. Lehtiä, mainoksia, tulostettuja otteita tästä blogista ja kaikkea muuta mitä mieleen juolahtaa. Olen yrittänyt saada myös lapset innostumaan aarteiden kätkennästä.


Viestejä tulevaisuuteen.

(Tämä ei ole Kymen Sanomien mainos. Se nyt vaan sattuu olemaan Kotkan paikallislehti)


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Ovien kohtalo

Huoneiston väliovien kohtalo on ollut mietinnässä jo pidemmän aikaa. Vielä hetki sitten olimme aikeissa hankkia kasan vanhoja ovia, entisöidä nämä ja asentaa ne vanhoille karmeille. Kun perehdyimme tarkemmin asiaan, osoittautui todellinen työmäärä niiden suhteen liian isoksi. Niinpä päätimme asentaa vanhojen ovien ja karmien tilalle uudet. Aluksi hankimme rautakaupasta uudet karmit ja ovimallien valinnan teemme myöhemmin. Uudet karmit asettunevat vanhojen paikalle aika mutkattomasti. Hieman oviaukkoja pitää suurentaa tai pienentää.

Rappukäytävältä löytyneet kolme alkuperäistä ovea aiomme entisöidä. Yksi niistä tulee yläkerran asunnon uudeksi ulko-oveksi. Kaksi jäljellä olevaa kunnostetaan alakerran asuntojen käyttöön.

Ovisuunnittelun aikana kävi ilmi, että tulevan kodinhoitohuoneen ovi olisi väärässä paikassa. Ei auttanut muu kuin kaataa pätkä hirsiseinää uuden ovipaikan tieltä. Hirrenpätkät menivät varastoon ja niistä voi vaikka joskus rakennella pihalle pöydän. Tai jotain muuta.



Rappukäytävän seinän takaa löytyneitä alkuperäisovia.

Vanhan oven lukkorakenne.

Kodinhoitohuoneen uusi ovipaikka.

Pala hirsiseinää.

Näistä saa joskus väsättyä vaikka mitä.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Vanhanmallisia sähkökalusteita

Suosittelen, että ennen upporasioiden asentamista seinään, kannattaa niihin asennettavien pistorasioiden, kytkimien ja muiden kojeiden mallityypit olla selvillä. Lisäksi ennen asennusta kannattaa olla tiedossa oikeat asennusmitat.

Aloitin asentamaan rasioita kahdenkymmenen sentin korkeuteen, kuten tapana on. Rasioiden pinnan säädin tulevan 13mm kipsilevyn tasolle. Ja rasiat ryhmittelin perustyyppisiä rasiamalleja vastaaviksi, maksimissaan viiden rasian ryhmiin.

Pyysin vaimoni ihastelemaan hienoja sähköasennuksiani. Hän katsoi viritelmiäni ja totesi kaikkien rasioiden olevan väärällä korkeudella, koska rasian alareunat osuisivat lattialistaan. Ne olivat myös väärässä syvyydessä, koska kipsilevyn päälle oli suunnitteilla peilipanelointi. Lisäksi muutamat rasioista olivat väärässä paikassa. Lopuksi vielä selvisi, että viiden rasian yhdistelmät eivät olisi mahdollisia, jos päätyisimme vanhanmallisiin pistorasioihin. Kyllä otti päähän, lievästi ilmaistuna. Onneksi olin ehtinyt asennuksissa vasta toiseen huoneeseen. Ei auttanut muuta kuin keskeyttää sähkötyöt ja alkaa etsimään vanhanmallisten sähkökalusteisen myyjiä ja valmistajia.

Vaihtoehtoja vanhanmallisiksi sähkökalusteiksi ei ole tähän mennessä löytynyt monia. Schneider Electricillä on Renova-sarja, joka sopisi Villa Sandeliuksen tyyliin. Renova-sarjan sähkökalusteet ovat teknisesti laadukkaita, sarja on kattava ja ulkonäkö on ok. Mutta "se joku juttu" niistä puuttuu. Antiikkiverstaan sähkökalustesarja on tyyliltään oikeanlainen. Etenkin mustat bakeliittikojeet. Myös Domus Classica myy samaa sarjaa, mutta Antiikkivertaan tarjoama näyttää olevan kattavampi. Kaikki vanhanmalliset sähkökalusteet ovat hinnaltaan melko arvokkaita verrattuna perinteisiin. Toisaalta ne luovat sitä henkeä ja tyyliä, jota Villa Sandeliukseen halutaan. On myös hyvä pohtia, kannattaako huonekalujen taakse piiloon jääviin pistorasioihin investoida.


Antiikkiverstaan musta bakeliitti kääntökytkin neliönmuotoisella taustalevyllä.

Antiikkiverstaan musta bakeliitti kääntökytkin pyöreällä taustalevyllä.

Musta muovinen Schneider Renova-kääntökytkin.

Hienon hieno, mutta purettava sahköasennus.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Röörit auki

Koneellinen ilmanvaihto. Näin kattavassa saneerauksessa voisi olla hyvinkin perusteltua muuttaa ilmanvaihto koneelliseksi. Ilmanvaihtokone lämmön talteenotolla. Raitista ja puhdasta ilmaa yötäpäivää. Tehokas kosteuden poisto märkiin tiloihin. Koneellinen ilmanvaihto voisi tuoda osansa kiinteistön energiatehokkuuden parantamiseen.

Villa Sandeliuksen ilmanvaihto on toiminut 100 vuotta painovoimaisesti ja toimii jatkossakin. Neljän piipun poistoilmahormit pitävät huolen, että ilma kiertää. Kosteiden tilojen poistoilmaventtiileihin lisätään tarvittaessa poistoilmapuhaltimet. Näitä ei kuitenkaan tarvitse, mikäli poistoilmahormin veto on riittävä.

Rakennuksen toisen kerroksen raitisilmakanavat ovat olleet jostain syystä vuosikymmeniä poissa käytöstä. Ne kuitenkin löytyivät seinälevyjen takaa pienen etsimisen jälkeen. Tarkoituksena on ottaa ne käyttöön makuuhuoneissa ja olohuoneessa. Myös keittiöön ja kodinhoitohuoneeseen asennetaan raitisilmakanavat tarpeen varalle. Rautakaupoista löytyy erilaisia suodattimella varustettuja painovoimaisen ilmanvaihdon tuloilmapaketteja. Ajatus on, että olemassaolevaan läpivientiin liimataan polyuretaanivaahdolla kiinni korvausilmaputki ja sisäpuolelle asennetaan joko käsisäätöinen tai termostaattiventtiili.

Painovoimaisen ilmanvaihdon toimintaperiaate. Lähde: Rakennusperintö.fi

Vanha tuloilmaventtiili

Tuloilmasäleikkö

Tuloilmaventtiili-rojua


Vanha tuloilmaventtiili

lauantai 6. joulukuuta 2014

Hirsiseinien sisäpuolinen eristys

Olen aiemmin todennut, että vanhan kunnostamisessa on kolminkertainen työ verrattuna uuden rakentamiseen. Villa Sandelius on ennenkaikkea oppimisprojekti. Valmiita vastauksia ei ole. Vanhan saneeraus ja sen opettelu ei sisänsä ole vaikeaa - kunhan muistaa jakaa työt tarpeeksi pieniin osiin ja järjestää tekemiselle tarpeeksi aikaa. Suurin haaste on tehdä oikeita päätöksiä.

Tämäkin työvaihe, hirsiseinien sisäpuolinen eristys, on jälleen niitä projekteja, jossa jokaisella neuvonantajalla ja asiantuntijalla on hiukan erilainen näkemys siitä miten eristys pitäisi toteuttaa. Vaikka yksiselitteistä totuutta ei olekaan, ovat neuvot olleet kullan arvoisia. Kyse ei ole mistään isosta tai vaikeasta työstä. Kyse on siitä, että valitaan sellainen eristämistapa, joka on pitkäikäinen ja sopii rakenteisiin.

Ratkaisumme onkin yksinkertainen. Seiniin rakennettiin pystykoolaus 60cm jaolla mitallitetusta 48x48mm rimasta. Kulmat, ylä- ja alareunat tiivistettiin pellavatiivistenauhalla.  Ekovillan 50mm paksut 565x870 selluvillalevyt istuivat jakoon sellaisenaan. Seinä peitetään 13mm kipsilevyllä.

Pellavaeristenauhaa

Seinäkoolaus

Selluvillaa seinällä.

Tuotetietoja.

Villalevyjä.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Sähkökäynnistys

Tänään aamulla minua odotti työmaalla kasa sähkötarvikkeita. Rasiatarvikkeita, MMJ:tä, antennijohtoja ja RJ-parikaapelia. Sähkötöitä olisi tiedossa.

Eilen sähköasentajan kanssa olohuoneen seinälle piirtämämme kolmen ensimmäisen huoneen sähkösuunnitelma vaatii toteutusta. Tarkoituksena on, että asennan itse rasiat ja johdot. Sähköasentaja tekee lopuksi kytkennät. Suurin osa ajasta meneekin johtojen vetämisessä ja johtoreittien keksimisessä. Koska yhtään johtoa tai rasiaa ei haluta pinta-asentaa, on johtojen ja rasioiden upottaminen piiloon rakenteiden taakse työlästä. Tämä päivä meni hitaasti harjoitellen. Huomenna ehkä nopeammin. Perjantaina täydellä vauhdilla?

Sähkösuunnitelma olohuoneen seinälle piirrettynä.

Tuliaisia sähköasentajalta.

Johtoreittien rakentelua käsisirkkelillä.

Sähkörasian asentamista vanhan tilalle.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Keittiö ennen ja nyt

Laitoimme Tori.fi:n annetaan-palstalle ilmoituksen, jossa keittiön kaapiston saisi tulla hakemaan purku- ja kantopalkalla. Puhelin alkoi piristä ja kiinnostuneita oli useita. Kaapit kelpasivat kouvolalaiselle mökinrakentajalle ja hyvä niin - olisi ollut sääli heittää käyttökelpoinen keittiönkaapisto kaatopaikalle.

Keittiö ei ole alunperin ollut keittiö vaan vanhojen pohjakuvien perusteella vesilaitoksen miehistön lepotila. Osa tilasta toimi säilytyskomeroina. Lepotilasta johti iso oviaukko viereiseen huoneeseen. Oviaukko on ollut vuosikymmenet peitettynä ja se otetaan uudessa keittiössä käyttöön. Keittiön laminaatti- ja muovimattokerroksen alta löytyi lautalattia, joka kunnostetaan.

Uuden keittiön suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Tästä enemmän tuonnempana.

Alkuperäinen pohjakuva.


Keittiö ennen.

Keittiö ennen.

Keittiö nyt.

Keittiö nyt.




lauantai 29. marraskuuta 2014

Savupiipulle uutta pintaa

Olemme harkinneet yläkertaan paria erilaista tulisijaa. Olohuoneeseen tai eteistilaan sijoitettava tulisija on mahdollisesti valurautainen. Makuuhuoneeseen on suunniteltu vanhaa kaakeliuunia.

Suunnittelimme perjantaina kaakeliuuneihin erikoistuneen muurarin kanssa tulisijojen asentamista. Saimme suosituksen poistaa makuuhuoneen piipun pinnalta vanhan rappauksen ja uusia se ennen takan muurausta. Rappauksen poiston yhteydessä selvisi, miten huoneessa aikoinaan sijainnut leivinuuni oli kytkettynä hormiin.

Aiemmin syksyllä valmistuneen ulkoseinien rappausprojektin aikana uutta pintaa syntyi muutaman sadan neliön verran. Pienen piipunpätkän rappaaminen ei siis ole homma eikä mikään. Päinvastoin. Purkutöiden jälkeen on mukava saada jotain valmista aikaiseksi. Laastit ja rappausvälineetkin ovat valmiina, joten ensiviikolla aloitetaan tartuntapinnan työstäminen.

Ennen.

Jälkeen.



perjantai 28. marraskuuta 2014

Hillitön ampiaispesä

Ryhdyin tänään purkamaan vintiltä vanhaa jo kauan aikaa sitten käytöstä poistettua painovoimaisen lämmitysjärjestelmän paisuntasäiliötä ja sen putkistoa. Säiliön alta löytyi yllätys: hillittömän kokoinen vanha ampiaispesä. Allaolevat kuvat ovat ehkä hiukan epäselviä, mutta kyse on vähintään puolen neliömetrin kokoisesta pesästä. Eipä tainnut tuona kesänä talon asukkailla ollut mitään asiaa vintille.

Tongittuani hetken pesää, löysin sen alta Eteenpäin-sanomalehden vuodelta 1961 ja oudon uutisen yli sadan vuoden takaa.

Puolen neliön ampiaispesä


Hunajakennoja

Lisää kennoja

Ote vuoden 1961 Eteenpäin-lehdestä

torstai 27. marraskuuta 2014

Wanhan Ajan Joulukodit

Ihaillen seuraan lähikaupungin kotiseutumarkkinointia eli Loviisan onnistunutta tapaa nostaa esille pienen paikkakunnan vahvuuksia. Tällä kertaa ajankohtaisena on Loviisan Joulu, jolloin osa asukkaista avaa ovensa vierailijoille ja tarjoaa tutustuttavaksi jouluiseen asuun somistetut yksityisasunnot wanhassa miljöössä.


Olen aikaisemminkin vieraillut loviisalaisissa tapahtumissa, erityisesti puutarhoja kiertäen. Ensimmäisen kerran kiersin Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa kuopuksen kanssa, jolloin vauva kulki mukana rintarepussa nukkuen. Silloin kävelimme kohteesta toiseen ainoastaan ulkosalla, sillä en halunnut herättää matkatoveriani mahdollisessa sisätilojen tungoksessa.

Tämä pohjustuksena sille, että enpä olisi arvannut tapahtuman olevan itselleni näinkin tarpeellinen ja toivottavasti myös hyödyllinen. Tällä kertaa aion erityisesti keskittyä seuraaviin: kaakeliuunit ja yleensäkin tulisijat, ehdottomasti nämä. Ja mennäkseni näissä detaljeihin, niin uuninedustojen pellitykset, hormiviennit jne.

Lisäksi odotan törmääväni sähköistyksen ratkaisuihin: kuinka nykyajan vekottimet ja härvelit on saatu istumaan tiloihin, joita ei alunperin olla laisinkaan suunniteltu tarkoitukseen, mainittakoon nyt vaikka töllön sijoittuminen. Tosin siitä itselläni on vahva visio: taulutv maskeerattuna joko kaappiin tai taulunkehyksiin. Ja lisäksi vielä sähkökatkaisimet. Niistä tosin on valikoimaa saatavilla esim. Domus Classicasta, josta alla oleva kuva on.

Bakeliittinen kytkin, hinnat 47.50 - 54.50 euroa kappaleelta.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Robotti-ideasta toiseen

Aikaisemmassa tekstissäni viittasin miehen loistoideaan siirtää ruohonleikkuuhommat säksättävän ruohonleikkuurobotin tehtäväksi.

Sanonpa vaan, että tässä hommassa nokitan alta aikayksikön. Eikä siinä, tässä ei ole tarvetta asiasta sen kummemmin vääntää, sillä siunasin jo samalta istumalta ruohorobotin ja ehkä nyt aavistuksen saatan odottaa vastavuoroisesti saman reaktion tapahtuvan, kun otan esille imurirobotin hankinnan.

Nimittäin koin valaistumisen keksiessäni, että robotille ei tarvitse varata erikseen korkeaa siivouskaappitilaa. Ja sehän ratkaisi asian! Nykyisessä kodissamme on keskusimuri eikä imuroidessa  ole tarvinnut raahata pömpeliä perässä. Imurinletkun säilömiseen ei myöskään ole sen kummempaa komeroa.

Siivouskomerosta kun tulee lähinnä mieleen syövereihinsä hamstraava kaikkiruokainen monsteri, jonka kätköihin katoaa kaikki epämääräinen, ei minnekään muualle sijoittuva roju.

Niinpä keksin: robotti-imuri eikä laisinkaan siivouskomeroa! Varsinainen ajatus on vasta idea-asteella enkä ole valikoimaan perehtynyt. Ajatuksena kuitenkin loistava, sillä robotilla on tilaa temmeltää: yhdessä tasossa on laajasti neliöitä imuroitavaksi eikä käytännössä laisinkaan kynnyksiä, jotka olisivat työnteon esteenä.

Että mä nautin. Olisikohan vielä vastaavia valaistumisen hetkiä tiedossa? Niille nimittäin olisi nyt tilausta, turha niitä sitten jälkikäteen on ideoita.


tiistai 25. marraskuuta 2014

Sähkösymbolit hukassa

Sähköjohtoja pitäisi jo vedellä ympäri taloa, mutta sähkösuunnitelmat puuttuvat. Vaimoni on jo parisen viikkoa odottanut minulta jonkinlaista sähkökuvaluonnosta, jota pääsisi täydentämään. Hän muistutti minun kehuneen luonnoksen laatimisen olevan minulle, vanhalle sähköasentajalle, ihan vain pikku juttu.

Tosiasiassa kiinteistöjen sähköasennukset -kurssista on kulunut 25 vuotta. Yhtä kauan on kulunut edellisestä sähkösuunnitelmasta. Vaikka kiinteistöjen sähkötyöt ovat minulle sinänsä tuttuja ei sähkösymbolit ole enää muistissa.

Jostain pitää kuitenkin aloittaa. Vanha piirustuslevyni on hukassa. Sopivaa CAD- ohjelmaa minulla ei ole ja eikä sellaisen opetteleminen tähän hätään auttaisikaan. Niinpä päätin tehdä luonnoksen ohjelmalla jonka osaan. Powerpointilla. Se ei ole ollenkaan huono valinta tähän tarkoitukseen ottaen huomioon, että vaimoni piirtelee kaakelijakoja Excel-taulukoilla...







maanantai 24. marraskuuta 2014

Muistellaan vielä hetki vihreää vuodenaikaa

Ei uskoisi, että vielä viikko sitten Villa Sandeliuksessa surruuteltiin ruohonleikkurilla. Nyt valkoinen lumipeite peittää maan, tosin tämä lienee ohimenevä ilmiö mikäli sääennusteisiin on uskominen.

Koska lääniä ruohonleikkurin operoitavaksi on jonkin verran, ei nurmikonleikkuu suju ihan kädenkäänteessä. Saati sitten lehtien haravointi, siihen pitää varata jo joko talkoot tai useampia erinäisiä hetkiä haravanvarressa.

Mutta kun sopivasti yhdistää laiskanpuoleisen nurmikonleikkuun ja vielä laiskemmanpuoleisen haravoinnin, lopputuloksena on viime metreillä suoritettu ruohonleikkuu siten, että a) nurmikko alkoi jälleen muistuttamaan heinikon sijasta itseään ja b) syksyiset lehdet saivat kyytiä.

Harmi, ettei lopputuloksesta tullut otettua valokuvaa. Näin vaimoihmisenä voin kuitenkin vakuuttaa, että kyllä mieli oli kiitollinen ja silmää hiveli ihailla miehen työnjälkeä.

Vaan kauhean kalliiksi tämä kuitenkin näyttää koituvan. Ruohonleikkuuta kun oli edeltänyt ruohonleikkurin korjauskeikka ja sillä samaisella käynnillä ideointikierros uuden ja tehokkaamman laitteen hankinnasta. Ja kas, kuinka ollakaan: ratkaisuksi kuulemma juuri meidän tarpeisiin on olemassa robotti. Miten en yhtään ole tästä ajatuksesta yllättynyt?!

Viime viikonloppuna satanut ensilumi

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Liisterissä tapettikuvioihin

On tämä vaan ihme juttu: siinä missä nykyinen kotimme on kauttaaltaan lattiasta kattoon valkoiseksi maalattua kiviseinää, huomaan nyt Villa Sandeliusta suunnitellessani saavani ihme kiksejä mitä erilaisimmista tapettikuvioinneista.

Ja siis todellakin olen mukavuusalueella selatessani sisustustalojen mallistoja... Olenkin parhaita löytöjä koonnut Pinterestiin ideakuviksi ja makustelen niitä nyt kaikessa rauhassa. Hintahaitarissa löytyy vaikka ja mitä, sillä olen huomioinut, että tapetoinnin osalta huonekorkeus ei ole pelkkää plussaa: se tuo omat haasteensa itse tapetointityöhön ja myös hinnat karkaavat korkeiksi. Kuviokohdistuksesta riippuen yhdestä rullasta ei kovinkaan tehokkaasti vuotia saa seinälle silloin, kun huonekorkeutta on kolmisen metriä ja rullassa vuotapituutta kymmenisen metriä.

Tulee tässä yksikin opiskeluaikainen tapetointiurakka mieleen. Innostuin hommasta niin, että jatkoin läpi yön aamuun asti. Silloinkin huonekorkeutta oli runsaanlaisesti. Muistan vieläkin sen tunteen, kun silmänräpäyksen nukkumisen jälkeen lähdin luennolle: reidet huusi hallelujaa öisen tikapuurääkin jäljiltä.

Tytär löysi tapettimallistosta mieluisensa eli leopardikuvioisen, toisella taas haaveissa zeebrakuvointi. Sen verran villit ja eläimelliset valinnat, että näitä mamma sulattelee kyllä pidemmänkin tovin ja jaksan epäillä, että tuskin ihan näillä kuvioinneilla maaliin asti mennään.

Kuvassa Ralph Laurenin mallistosta Aragon -tapetti. 
Itse taas olen aina pitänyt William Morrisin tuotannosta, mutta tapetteina nämä ovat raflaavia ja todellakin vaativat ympärilleen asennetta. Tai sitten muuta rekvisiittaa, kuten alla olevassa kuvassa on tapetin luonnetta täydennetty haarniskalla. Vai onko sittenkin niin, että haarniskan taustaksi on valittu tarpeeksi messevä kuviointi?

Kuvassa William Morrisin Leicester -tapetti.



lauantai 22. marraskuuta 2014

Salapoliisina, nippeleitä ja nappeleita etsimässä

Emme tietoisesti ole hakeneet tiettyyn aikakauteen sovitettua kokonaisuutta tai suunnittelussa ei ole tarkoitus orjallisesti noudattaa mitään erityistä tyylisuuntaa, mutta...

Yhä useammin huomaan hamstraavani tietoa nimenomaan vanhoista esineistä, vanhoista materiaaleista, vanhoista rakennuksista ja vanhoista menettelytavoista.

Olen pikkuhiljaa kartuttanut tietämystäni tulisijoista, pattereista, ovista, ikkunoista, lattiamateriaaleista jne. Huomaan, että hyvin vähän pystyn hyödyntämään jo olemassaolevaa osaamista, jota karttui uutta taloa rakentaessa.

Myös tekijät ovat hukassa: vanhan kunnostamiseen ei sovikaan kuka tahansa, vaan työnjälkeä erityisesti korostava kädentaitaja on erityisessä arvossaan.

Löysin kuin löysinkin hyvän, lähes paikallisen, idea-arkun eli Haminan Rakennuspuoti on osoittautunut melkoiseksi aarreaitaksi. Ja mikä miljöö! Vanhaa tavaraa on hienosti järjestettynä historiallisessa tiilirakennuksessa. Suosittelen käymään kauempaakin, mikäli nimittäin vanhaa rakennustarviketta on etsimässä. (On hyvä huomioida, että yrityksen nettisivut ovat päivityksen alla, joten sieltä ei oikein hahmotu toiminnan nykyinen laajuus.)

Arvostan erityisesti Haminan Rakennuspuodin yrittäjäpariskunnan osaamista ja avuliaisuutta auttaa etsimään neulaa  heinäsuovasta. Sillä siltä tämä etsintä välillä tuntuu... kohteen löytäminen ei onnistu lähimpään markettiin marssimalla vaan etsinnän tuloksena täytyy löytyä jotain semmoista, joka heti ensinäkemältä tuntuu juuri oikealta.

Sillä kyllähän tämä nyt vain on semmoinen projekti, että ensisijaisesti päätöksiä on tehty tunteella, sitten vasta järjellä. Tosin mies kyllä saattaisi olla tästä toista mieltä.

Kuva sivulta www. haminanrakennuspuoti.fi

perjantai 21. marraskuuta 2014

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä...

Villa Sandeliuksessa ottaa ja tapahtuu: seiniä on kaadettu, pintoja purettu ja ihmetelty, mitä vastaan tulee.

Samanaikaisesti purkutyön edetessä etenee myös suunnitelmat. Työn alla on jos jonkinmoista selvittelyä, mutta joka allekirjoittanutta enemmän kiinnostaa, on lopulliset pintamateriaalit ja sisustusratkaisut, näin naisen näkökulmasta.

Mutta ennenkuin projektissa ollaan ihan näin pintapuolisissa ratkaisuissa, on edessä monta rakenteellista haastetta.

Vanhan remontoidessa edetään vanhan ehdoilla. Joten pohjapiirustusta murskatessa joltain osin on vaan otettava huomioon olemassaolevat olosuhteet ja tiettyjen ehdotusten osalta tulee täyslaidallinen tyrmäävää kritiikkiä. Välillä on annettava insinööriajattelulle periksi ja taivuttava, vaikka itse kyllä suosin ratkaisuissa estetiikka ennenkaikkea -menetelmää.

Pohjakuvaa on nyt pyöritelty jos jonkinlaisesta kulmasta. Ja alkaahan työmäärä tuottamaan myös tulosta. Meidän perheessä on selkeesti käytetty aikaa kynän ja paperin kanssa suunnitellessa, sillä alla näette lapsistamme keskimmäisen näkemyksen aiheesta.

Aikaisemman talon suunnittelin excelillä, kaupallinen koulutus antaa kummallisesti pohjaa nimenomaan tämänmöisen työkalun hallintaan. Ja taipuihan se, excel, varsin mainiosti talosuunnitteluun. Erityisesti odotan, että pääsen excelillä vääntämään kaakelikuviot laatoittajalle, viimeksi ilme oli näkemisen arvoinen esittäessäni ruutu ruudulta etenevän laatoitussuunnitelman...

Cia 8v.: pohjakuvaluonnos

perjantai 14. marraskuuta 2014

Oikea päätös

Päätöksemme kunnostaa vanha lautalattia on osoittautunut oikeaksi. Lattia on pääosin hyväkuntoinen ja suorahko. Paikattuja alueitakin toki on ja saakin olla. Maalikerroksen hionta on keittiötä ja yhtä makuuhuonetta lukuunottamatta valmis. Keittiön kaapistot saatiin vasta tänään purettua ja lautalattia saadaan ensiviikon aikana esiin.

Varsinainen lattian hienohionta ja maalaus tehdään vasta remontin edetessä, luultavasti kun seinät ja kattopinnat ovat valmiina. Siis aikanaan.


Olohuone.

Makuuhuone.

Toinen makuuhuone.

Kolmas makuuhuone.

Viimeinen makuuhuone, pinta on vielä hiomatta.

Eteinen.

Miehet työssä.