lauantai 4. lokakuuta 2014

Motivointia jätteiden lajitteluun

Vein eilen pakettiautolla kuorman purkujätteitä Heinsuon jäteasemalle. Ajoin auton portin vieressä olevan asiakaspalvelutiskin luokse aikomuksenani maksaa jätemaksu. Tiskin takana istui tuiman näköinen mies.
- Moro! Mulla olisi pakettiautollinen kaatopaikkajätettä, sanoin miehelle.
Mies kohdisti arvioivan katseena ensin minuun ja sitten autoon.
- Katsotaanpas millaista kaatopaikkajätettä sun autosta löytyy, mies vastasi.
Mies astui ulos kopistaan. Aukaisin pakettiauton sivuoven. Auton kontti oli täynnä mustia jätesäkkejä. Lisäksi kyydistä löytyi pari muovimattorullaa. Mies alkoi tutkimaan säkkien sisältöä vihaisena.
- Ei tää mitään kaatopaikkajätettä ole! Etkö oo ollenkaan lajitellut?
- Öö. Oon kyllä lajitellut...kaikki puujätteet menee pihalla olevaan jätelavaan, mumisin vaivautuneena.
- No se ei kyllä nyt paljoo tässä auta. Eihän näitä hitto vie ole ollenkaan lajiteltu! Kato nyt, tässäkin säkissä on metallia. Ne kuuluu metallijätteisiin. Ja noi matot kuuluu kaatopaikkajätteisiin. Ja kaikki muovisäkit lajiteltaviin B-lavalle. Ja metallit metalleihin.
- Tota...
- Sori. Mun pitää ottaa sulta tuplamaksu. Joko maksat tai meet lajittelemaan ja tuut uudestaan.
- Käykö pankkikortti?
- Käy, mies vastasi.
Hampaita purren maksoin 40 euron jätemaksun. Huomasin tiskillä kassakoneen edessä kasan vihreitä vihkoja, joissa luki "lajitteluopas".
- Mun pitää vissiin ottaa tällainen, sanoin miehelle.
- Joo. Suosittelen. Jos olisit lajitellut nuo säkissä olevat energiajätteisiin ja kaatopaikkajätteisiin, olisit päässyt puolella hinnalla tai ehkä halvemmalla.