Suoraan sanottuna en kyllä olisi uskonut onnistuneeni. Eikä tätä sovi vielä kirkonkirjoissa kuuluttaa, mutta kurkistus kevääseen näytti lupaavalta. Viime syksynä muuttohässäkässä kasvien talviunille laitto jäi retuperälle: nostin kannanjuurakot ruukkuineen maasta ja heitin varastoon. Ja niille teloilleen jäivät.
Tänään kurkkasin mitä rupsahtaneille raukoille kuuluu. Ja hyvää näytti kuuluvan. Ensin luulin, että ruukkuun oli lipsahtanut mukaan myös jokin muu sipuli, mutta tarkemmin tutkittuani kyseessä olikin kannanpoikanen. Juurakot olivat valtavasti vahvistuneet viime kesän aikana.
Kannojen tarina on pitkä, joten onhan tämä nyt hienoa, että tarina saa jatkoa. Ostin kolmisen vuotta sitten tuliaisiksi vanhemmilleni kukkivan kannan. Tuliainen osoittautui mieluisaksi ja seuraavana vuonna yritin etsiä vastaavaa. En kuitenkaan kelpuuttanut värejä, jotka tulivat vastaan.
Niinpä jäi yksi kesä kannojen osalta väliin. Viime vuonna hakemalla hain ulkomailta mieluisan lajikkeen nimeltään 'Angel Martin' (pääsiäisteeman mukaisesti tämäkin nimi). Sepä vaan ei viime vuonna ehtinyt kukkia.
Nyt siis odotukset ovat kovat ja uudelleenruukutuksen jälkeen toivottavasti pääsen todistamaan ylösnousemuksen ihmettä.