Ensimmäisen kerroksen asukas soitti, että heidän katostaan valuu vettä. Ei muuta kuin kiireesti paikanpäälle ja matkalla soitettiin putkimiehelle, joka saapui myös paikalle pikapika-aikataululla. Selvisi, että toisen kerroksen asunnon uuden astianpesukoneen liitosjohto oli tiivistetty huolimattomasti, jonka seurauksena vettä oli pääsyt valumaan välipohjarakenteisiin. Kuivausfirma tuli mittaamaan kosteuden ja totesi lattian alla olevan märkää. Lattia aukaistiin ja lattian kuivaus aloitettiin. Onneksi vakuutukset olivat kunnossa eikä tuho ollut sen laajempi.
Mielenkiintoista kuitenkin oli päästä näkemään miten välipohja oli rakennettu. Välipohjassa on massiiviset betonipalkit, joiden päälle on rakennettu lattiarakenne jykevistä hirsistä. Välipohja on kauttaaltaan raudoitettua betonia, jossa on paksu bitumipäällyste. Välipohjan ja toisen kerroksen lattian välissä on melkein puolimetriä puhdasta hyväkuntoista turvetta.
Aika vankkaa tekoa ollakseen asuinkiinteistö. Muistettakoon, että rakennus toimi 40 vuotta vedenpumppaamona ja vedenpuhdistuslaitoksena. Rakennus on perustettu viiden metrin syvyyteen, eli käytännössä rakennettu kuin mikä tahansa kunnon teollisuuskiinteistö.