Ideoita Madridista

Villa Sandeliuksen alakerta on odottanut kohtaloaan jo tovin. Ihan tarkkaa suunnitelmaa ja visiota meillä alakerran hyödyntämiseksi ei ihan vielä ole. Projekti aloitetaan purkamalla vanhat huoneistot lattiasta kattoon. Koska meillä ei ole varmuutta mitä purkuvaiheen aikana tulee vastaan, lopullinen suunnitelma muovautuu matkan varrella. Yllätyksiä, ikäviäkin sellaisia, on aivan varmasti luvassa.

Alakerta ennen ja nyt. Tarkoitus on palauttaa alakerta alkuperäiseen muotoonsa. Jälkikikäteen rakennetut väliseinät, kylppärit, kiinteät kalusteet ja lattia puretaan. Tekninen tila jää kuitenkin paikalleen.

Alakerran kulmahuone purettiin jo viime syksynä, jotta näimme mitä projekti tulisi vaatimaan. Puurakenteinen lattiarakenne poistettiin ja alkuperäinen betonilattia kaivettiin esiin. Piikkasimme palan lattiaa auki ja sen alka löytyi soraa. Tilalle tulee betonilattia. Eristelevyt alle ja lattiavalu päälle? Lattialämmitys? Aika näyttää.

Alkuperäinen huonekorkeus on n 4,5m. Alaslaskettu katto ja korotettu lattia pudottivat korkeuden 3,1 metriin. Lattian rajassa kulkevat vanhan lämpöputket pitäisi poistaa. Uudet putket pilotetaan alaslasketun katon taakse tai seinälle pintavetona. Vanhat tapetit pitäisi irroittaa.

Alaslasketun katon koolauspuut on upotettu tiiliseinään. Koolauksia ei pureta ennen kuin päätetään mitä katolla tehdään. Olemassa oleva puurakenne on vahva, joten ainoastaan huonekorkeuden muuttaminen antaisi aiheen purkaa kattokoolaus.

Purimme pari neliötä rappausta pois, jotta näkisimme tiiliverhoilun. Haluaisimme ottaa vanhan tiiliseinän esiin ja puhdistaa sen. Harkintaa tähänkin. Vanha rappaus on paksu ja ehjä.

Ideoita Madridista

Syksyllä 2017 Madridin reissulla käväisimme paikallisessa vaatekaupassa. Totesimme, että tässä voisi olla jotain ideaa....

Vaatekauppa oli rakennettu vanhan kiinteistön alakertaan. Sen sijaan, että tekisimme kaikesta uutta, voisi remontin toteuttaa vähän karkeammalla kädellä ja samalla hyvällä maulla.

Ehkäpä lattia voisi olla jotain tämän tyyppistä?

Tuskin nykyisen lattian alta paljastuu ihan näin siisti betonilattia, mutta aika näyttää mitä vaatisi lattian saaminen kuvanmukaiseksi.

Pintavetoja ja vanhaa patinaa.

Jotain tämäntyyppistä?

Ja tällaista?

Putket näkyviin ja kaapelit näkyviin. Vanhoja teollisuusvalaisimia.

Kolmen vuoden projekti

Kolmen vuoden projekti, pihavalaisimet, on päätöksessään. Tai ehkä paremminkin välivaiheessa. Tuskinpa nämä hiljattain asennetut pihavalaisimet ainoiksi jäävät. Mutta kolme vuotta takaperin asennetut ja maasta törröttäneet maakaapelit ovat vihdoin alkuperäisessä käyttötarkoituksessa. Pihavalaisimia ohjataan ns. astronomisen kellokytkinen avulla, joka tunnistaa automaattisesti yön ja päivän vaihtelut eri vuodenaikoina. Ainakin teoriassa niiden pitäisi syttyä pimeän tullessa ja sammua auringon noustessa.

Kevätkuvia 2018

Gitta leikkasi tuija-aidan kevätkuosiin.

GT 950 lainassa. Näitä vuokraa NR-Urakointi.

Maakaapeliojaa oli tarkoitus kaivaa. Ihan muuta tuli tehtyä.

Pihaa siistiksi.

Lavalle mahtuu.

Kymijoen lämpötila 1.5.2018.

Heräteostos Venemessulta: laituri.

Laiturin koeponnistus.

Kiviportaat laiturille.

Pelit ja vehkeet kunnossa.

Risusavotta.

Rantarakennuksen uusi ikkuna.

Rantarakennuksen vanha ikkuna.

Rantarakennus ilman ikkunaa.

Rantarakennus uudella ikkunalla. Vielä pitäisi tehdä uudet smyygit.

Kirsikkapuu.

Takapiha päivällä.

Takapiha illalla.

Etupiha ja vahtikoira.

Vahtikoira.

Uutta virtaa?

Kaksi mottoa

"Jos et tiedä mitä pitäisi tehdä, tee kaikkea". Tämä on kuluttavaa ja toisinaan päämäärätöntä tekemistä, mutta asiat menevät eteenpäin.

"Jos et tiedä mitä pitäisi tehdä, älä tee mitään". Jos ei mitään tee, ei mikään edisty. Toisaalta jos selkeää visiota ei ole, ei purkutöihin kannata sännätä ja päätösten tekoa kannattaa lykätä.

Emme ole pariin vuoteen juurikaan edistäneet mitään projektia Villa Sandeliuksessa, lukuunottamatta erinäisiä ylläpito- ja pihatöitä. Syy on ollut varsin yksinkertainen: ei ole ollut aikaa, tarvetta eikä intoa. Kuitenkin usein löydämme itsemme haaveilemasta jostakin uudesta. Samalla kysymme itseltämme ”miksi ihmeessä käynnistäisimme uusia projekteja juuri nyt?”. Kun taas toisena hetkenä kysymme ”miksipä emme?”. Niin. Miksipä ei? Olisiko tässä vastapainoa kuluttavaan arkeen vai kuluttaisiko uudet projektit vain energiaa entisestään? Mistä saisimme tarvittavan ajan?


Katto

Niin kauan, kun olemme kiinteistön omistaneet, on katon kunto arveluttanut. joidenkin kattoasiantuntijoiden mielestä alkuperäinen peltikatto on hyvä ja säännöllisellä huoltamisella se on  pitkäikäinen. Olemmekin huoltaneet ja korjanneet sitä lähes vuosittain. Toiset suosittelevat meille uuden katon asentamista. Itselleni on muodostunut asiasta jonkinlainen mielipide, mutta vahvistaakseni tätä olen pyytänyt paikallisen kuntokartoittajan tutustumaan kattorakenteisiin ja antamaan siitä puolueettoman arvion.

Autotallisiipi

Vaikka autotallisiipi sai pari vuotta sitten uutta maalia, on se edelleen jatkoajalla. Sen käyttöarvo on suuri, mutta tarkoitus on purkaa se ja rakentaa tilalle talon tyyliin sopiva lasikuisti. Projektina tämä olisi parin-kolmen kuukauden pituinen. Autotallin purkaminen tuo myös toisen ongelman. Tarvitsemme edelleen ulkovarastotilaa ja autoille katokset. Se onkin isompi työmaa.

Kuva: Jatkoajalla oleva autotallisiipi

Kuva: Alustava hahmotelma uudesta lasikuistista

Alakerta

Kaksi alakerran kaksiota ovat siistit ja käyttökelpoiset eivätkä ne ole tällä hetkellä vuokralla. Pienellä pintaremontilla niistä saisi loistavat asunnot. Mutta jos aiomme kehittää alakertaa omaan käyttöön, vaatisi se täydellisen uudistuksen. Tämä on operaationa vähintään yhtä iso kuin yläkerran remontti oli, johon kului lähes vuosi.

Kuva: Alakerta alkuperäisenä (vedenpuhdistamona)

Kuva: Alakerta nyt

Kuva: Alustava luonnos tulevasta (2012)

Etuovi ja rantarakennuksen ikkunat

Saimme tänä vuonna Ely-Keskukselta (avustus rakennusperinnön hoitoon) hiukan tukea talon ulko-oven ja rantarakennuksen ikkunan uudistamiseen. Ulko-ovi on peräisin 1950-luvulta ja sen lämmöneristyskyky on heikko. Tarkoitus on teettää uusi alkuperäisen kaltainen ulko-ovi puusepän työnä. Tämän projektin käynnistämme heti sopivan puusepän löydyttyä.

Kuva: Rantarakennus tarvitsisi uuden ikkunan

Kuva: Alkuperäinen ovi sotilaiden takana

Ainutlaatuinen kohtaaminen

Usean vuoden ajan olemme toivoneet löytävämme materiaalia ajasta, jolloin Villa Sandelius toimi vesilaitoksena. Muutama vuosi takaperin vierailimme muun muassa Kotkan kaupungin ja Kymen Veden arkistoissa, joista löysimme paljon erilaisia vanhoja suunnitelmia, piirustuksia ja dokumentteja vesilaitoksen eri vaiheista. Mutta sellaiset valokuvat ja tarinat puuttuivat, jotka olisivat kertoneet miten talossa työskenneltiin ja elettiin. Monet asiat Villa Sandeliuksen historiassa ovat perustuneet vain arvailujen varaan.

Keväällä saimme mielenkiintoisen yhteydenoton 94-vuotiaalta rouvalta, joka on syntynyt Villa Sandeliuksessa vuonna 1923 ja asunut talossa yli 20 vuotta. Kyseinen rouva oli jo vuosia toivonut pääsevänsä vierailemaan entiseen synnyinkotiin ja tähän järjestettiin nyt mahdollisuus. Ainutlaatuinen kohtaaminen järjestettiin kesällä. Edellisen kerran hän kävi synnyinkodissaan 40-luvun lopulla, eli noin 70 vuotta takaperin. Saimme kuulla paljon tarinoita ja muistoja elämästä entisessä vedenpuhdistamossa. Tässä pieni pala.

Ennen

Nyt

Sota

Villa Sandelius on vastannut Kotkan kaupungin vedenjakelusta vuosikymmenien ajan ja on ollut sotien aikana tarkoin vartioitu kohde. Sotavuosien aikana rakennusta vartioitiin päivät ja yöt. Toisen maailman sodan aikana Villa Sandeliusta pommitettiin kahteen otteeseen, mutta rakennukset välttyivät suorilta osumilta – vaikkakin todella täpärästi. Ensimmäinen pommitus oli 19.7.1941, jolloin joen rannalla oleva Sjöbergin talon saunarakennus tuhoutui kokonaan. Pommeja putosi tielle joen toiselle puolelle sekä jokeen.

Toinen pommitus oli 11.2.1944. Alakerran verstashuoneeseen oli majoittautunut useita vartiomiehiä ja huoneen ikkunat olivat peitetty hiekkasäkeillä bunkkeriksi. Kyseisenä päivänä talon asukkaat olivat huoneessa suojassa kuunnellen pommien räiskettä. Kotkan kaupunkia pommitettiin ankarasti. Illan koittaessa kyseinen rouva siirtyi bunkkerista yläkerran asuntoon nukkumaan. Makuuhuone sijaitsi joen puolella. Pian nukkumaan mentyään hän kuuli pommin viheltävän. Vaistomaisesti hän veti peiton pään yli ja samalla pamahti. Räjähdyksen tuottama ilmanpaine rikkoi talon joen puoleiset ikkunat ja lasinsirpaleita lensi ympäriinsä. Kuin ihmeen kaupalla kukaan ei loukaantunut. Sen sijaan lasia, rikkoutuneita esineitä, pölyä ja repaleisia verhoja oli kaikkialla.

Sodan aikana rakennusta vartioitiin päivät yöt

Nykyään täällä vartion minä!

Elämää pihamaalla

Asukkaat olivat omavaraisia ja viljelivät talon pihamaalla perunaa sekä vihanneksia. Pihan reunoilla kasvoi useita isoja omenapuita. Rakennuksen vasemman päädyn tuntumassa sijaitsi erillinen saunarakennus. Asukkaiden pyykit pestiin saunassa keittämällä ne lipeävedessä ja ne huuhdottiin puhtaaksi joessa. Saunan yhteydessä oli aitaus, jossa asukkaat kasvattivat sikoja. Syksyisin siat lahdattiin ruoaksi ja ne puhdistettiin saunatiloissa. Kaikki osat käytettiin hyväksi. Verestä tehtiin verilettuja ja sisäelimet käytettiin ruoaksi. Kinkut ja suolalihat säilytettiin talon kylmässä vintissä. Sian sisälmyksistä keitettiin kylpysaippuaa. Joulun aikana talon filtterihuoneessa valmistettiin lipeäkalaa.

Ulkokuori

Vanhojen piirustusten ja perimätiedon mukaan Villa Sandeliuksen julkisivu on ollut erilainen kuin nykyään, mutta faktatietoa tästä ei ole ollut. On myös ollut epävarmaa, onko toisen ja kolmannen kerroksen ulkoseinät olleet aina rapattuja. Viimein totuus paljastui. Vanhojen valokuvien perusteella ikkunat ovat olleet useampiosaisia ja nykyisiä suuremmat. Rakennuksen ulkoverhoiluna on ollut aina rappaus, vaikka rakennus onkin pääosion hirsirakenteinen. Alkuperäiset alakerran ikkunat jouduttiin purkamaan pois 40-50-luvun taitteessa, koska suurikokoiset vedenpuhdistimet ja pumput purettiin ja kannettiin aukoista ulos.

Julkisivu ennen

Julkisivu nyt

Vedenpuhdistamo

Ensimmäisten toimintavuosien aikana pumppuasema, niinkuin asukkaat sitä nimittivät, toimi vain päivisin. Tuolloin talon yläkerrassa asui pumppaamon mestari perheineen. Kun Kotkan kaupungin veden tarve kasvoi, alkoi vedenpuhdistuslaitos toimimaan taukoamatta. Yläkertaan muutti tällöin myös toinen työntekijä perheineen. Jatkuva pumppujen, moottoroiden ja hihnojen jumputus kuului yläkerran asuntoihin asti.

Alakerrassa olevat Candy-vedenpuhdistimet olivat suuria metallisia säiliöitä, joiden sisällä oli eri kokoisia kiviä ja soraa. Vesi pumpattiin Kymijoesta näiden kivikerrosten läpi, jolloin vesi puhdistui epäpuhtauksista. Puhdas vesi pumpattiin Kotkansaarelle Haukkavuoren vesitorniin. Pumppuaseman lähistöllä asuvat naiset työllistyivät joka kesä muutamiksi viikoiksi, kun suodatinkivet pestiin puhtaiksi. Veden suodattimien sisällä olevat kivet ja sorat laskettiin ikkunoista ulos suuriin puulaatikoihin, kukin laji omaan laatikkoon. Kivet  ja sora pestiin seulomalla ne puhtaassa vedessä. Miehet työllistyivät säiliöitä pesten ja puunaten. Myöhempinä vuosina talon viereen kadun puolelle rakennettiin pieni filtterihuone, jossa veteen sekoitettiin klooria.

Vanhaa joen rantaa

Joen ranta nyt...

...ja nyt.