Kevätkuvia

Verkot paikallaan

Sateisesta säästä huolimatta seinänpätkä on verkotettuna ja vailla täyttölaastia. Sadepäivät käytimme hyväksi hankkimalla rautakaupasta uudet räystäslaudat ja muut tarvittavat puutarvikkeet sekä teimme uusia tiilipaikkoja.

Pohjatöiden aikana huomasimme koristepellin olevan rikki ja pyysimme peltiseppää tekemään siihen sopivan peltipaikan. Koristepelti pitää ennen seinän täyttörappausta hioa ja maalata peltimaalilla.

Hiukan tuulta purjeisiin sai myös muiden kiireiden takia huomiotta jäänyt mökkiprojekti. Mökin seinäelementit ovat edelleen valmiina autotallissa odottamassa pystytystä. Rautakauppakierroksen tuloksena meillä on valmiina tarvikkeet pohjan tekoa varten. Pienin askelin edistyy tämäkin.

Vuoden ensimmäinen laastikerros

Kolme lavallista laastia saapui eilen kuorma-autolla pihaan ja pääsimme levittämään tartuntalaastia tiilien pintaan. Tarkoitus ei ole peittää tartuntalaastilla seinää kokonaan tai liian tiiviiksi vaan tehdä täyttölaastia varten parempi tartuntapinta ja sitoa tiilet yhteen. Ensiviikko alkaa rappausverkkojen asentamisella.

Huonoja paikkoja

Ulkoseiniä on paikattu vuosikymmenien aikana useista kohdin. Suurelta osin rappaus koostuu alkuperäisestä kalkkipohjaisesta rappauslaastista, joka on pehmeää ja irtoaa helposti seinästä.  Paikkauksissa on käytetty mitä erilaisempia laastisekoituksia. Se tuli jälleen todistettua kun pudotimme vanhoja rappauksia alas. Usean neliömetrin kokoinen alue oli paikattu liian kovalla sementtilaastilla, jonka koostumus on väärä vanhalle seinälle.

Rappauksen alta paljastui useita hajonneita tiiliä, joista osa on todennäköisestä rikkoutunut paikkauksia tehdessä huolimattoman pohjien käsittelyn tuloksena. Osa rikkoutuneista tiilistä on omaa syytä - kova rappaus on vaikea poistaa tiiliä vahingoittamatta. Rikkinäiset tiilet irroitettiin ja tilalle asennettiin uudet.

Purkuvalmiit seinät

Rakennustelineet ovat pystyssä ja ikkunat suojattu. Toisen kerroksen seinän vanha rappaus saa nyt kyytiä.

Rappauksen pudottaminen on hidasta, koska vanha laasti pitää naputella alas pieninä palasina varoen rikkomasta laastin alla olevia ohuita tiiliä, jotka ovat nauloilla kiinni hirsirungossa. Mikäli  rappaustarvikkeet saapuvat ajoissa ja saamme pohjat valmiiksi, pääsemme ensiviikon lopussa levittämään tartuntalaasteja. Ja jos olemme oikein vikkeliä, ehdimme myös asentamaan ensimmäiset rappausverkot. Tätä kuitenkin epäilen. Ensiviikon alussa saapuu vuoden ensimmäiset hellepäivät ja työtahti hidastuu. Päivä kerrallaan.

Hondamies vaihtoi Mersuun

Kauluspaita vaihtui haalariksi, kävelykengät turvakenkiin, Powerpointit rappauskauhaan ja Honda Mersuun. Kyllä! On taas se aika vuodesta.

Tuleva kesä menee aikalailla samalla kaavalla kuin viimevuonna: telineet kasaan, vanha rappaus pois ja uusi tilalle.

Näissä merkeissä eteenpäin:
>> Villa Sandelius & työn sankarit (4/2013)

Ystävä apuun ja kannoille kyytiä

Projekti meni askeleen eteenpäin, kun saimme vihdoin tontin koillispäädyn ryteikön tasattua, kannot kaivettua irti maasta ja vietyä pois tontilta. Tämä ihme ei olisi tapahtunut ilman ystävämme apua. Hän oli aikansa katsellut epämääräisiä täytemaakasoja päättäen järjestää kaivinkoneen omalta työmaaltaan paikalle pihapiiriä siistimään. Ilmoitus aikeesta tuli eilen illalla, aamulla kaivinkone oli jo paikalla ja iltapäivällä homma oli valmis.

Katso myös:

>> Kymenlaakson Sähkön puunkaatoapu (10/2012)

Kylmäkaappille uusi omistaja?

Kylmäkomerot ovat 60-70-luvuilla rakennettujen kerrostalojen perusvarustusta. Myös Villa Sandeliuksen entinen omistaja Kotkan Kaupunki rakensi kylmähuoneen uudistaessaan vedenpuhdistuslaitoksen asuntojen lisäsiiven 70-luvun alussa.

Päätimme poistaa kylmähuoneen käytöstä ja antaa laitteiston pois sellaista tarvitsevalle. Se, onko nykyinen kylmäkonelaitteisto alkuperäinen, ei ole varmuutta. Kylmäkone kuitenkin toimii moitteettomasti ja olisi sääli heittää toimivaa laitetta pois. Pakettiin kuuluu kompressori, putket, kylmälaitteisto, termostaatti ja lämpöeristetty ovi. Uusi omistaja saa laitteiston itse purkaa. Kylmävaraston alumiiniseinistä emme kuitenkaan luovu, niille löytyy uutta käyttöä.

Varma kevään tulon merkki

Kevättä kohti mentäessä omat ajatukset pyörivät tulevissa projekteissa ja niiden resurssoinnissa, kun taas vaimoni ajatukset puutarhaunelmissa. Kodin pöydille ja nurkkiin on alkanut ilmestyä kasoittain puutarhalehtiä, puutarha-aiheiset kirjat on kaivettu kirjahyllyistä ja nettiselaimessa vilahtelee erilaiset saman aihepiirin blogit ja nettikaupat.

Villa Sandeliuksen taimet ostetaan tänä vuonna Valkealassa päämajaansa pitävästä puutarhakasvien kaupasta, jonka nettikaupan valikoima taitaa olla suomen kattavin. Vaikka en itseäni viherpeukalona pidäkään, nettikaupan videoiden ja ohjeiden avulla jopa minä voisin onnistua parin pensaan istuttamisessa.

Kauppalista ja resepti

Tämän vuoden työt Villa Sandeliuksessa alkavat näillä näkymin huhtikuussa ja ensisijaisena hommana on saattaa ulkoseinien korjausprojekti valmiiksi. Projektin aikana korjausrapataan rakennuksen pohjois- ja länsipuolen seinät, uusitaan länsipuolen syöksytorvet sekä korjataan ja maalataan katon aluslaudoitus.

Resepti onkin valmiina ja ainekset hankitaan viimevuotiseen tapaan:

• 20 litraa puunsuojamaaleja
• 5 litraa peltimaalia
• 50 metriä lautaa
• 30 säkkiä tartuntalaastia
• 200 säkkiä täyttölaastia
• 60 säkkiä pintalaastia
• 4-6 rullaa rappausverkkoa
• 75 litraa silikaattimaalia
• 2 pakettia rappausverkon kiinnikkeita
• reilu ripaus sekalaisia työkaluja tarvikkeita
• 2 kpl syöksytorvia
• Haki-telineet

Teko-ohje:

1. Kokoa telineet
2. Pudota vanha rappaus alas
3. Tee pohjatyöt
4. Laita tartuntalaasti
5. Asenna rappausverkko
6. Täyttö- ja pintarappaus
7. Maalaa

Hyvin yksinkertaista ja hyvin työlästä :-)

Purkutuomio

Kun Villa Sandeliuksen pihapiiriä tarkastelee, niin mikä ei kuulu joukkoon? Rakennuksen sivusiipi.

70-luvun alussa rakennettu sivurakennus on oman aikansa tuotos ja näihin päiviin asti palvellut talon asukkaita hyvin. Siivessä on neljä autotallia, saunatilat, pukuhuone, häkkivarastot ja kylmähuone. Rakenteellisesti sivusiipi on tullut tiensä päähän. Routa on liikuttanut perustuksia autotallin puolelta vääntäen seinät kieroksi . Ulkoisesti sivusiipi on nuhjuinen ja vaatisi paljon ylläpitoa ja ehostamista. Sisätilat ovat vielä käyttökelpoiset, mutta huollon tarpeessa. Lisäsiipi on varsinainen energiasyöppö: lämpöeristys on kauttaaltaan puutteellinen ja vanha kylmähuone imee sähköä. Rakennusta ei kannata jatkossa korjata eikä se ole rakenteellisti hyödynnettävissä. Yksinkertaisesti rumilus ei sovi miljööseen.

Niinpä lisäsiipi on päätetty purkaa. Mutta miten ja milloin, sitä päätöstä ei ole vielä tehty. Eräänä vaihtoehtona on antaa urakka purkufirmalle. He irrottaisivat siiven pois päärakennuksesta, purkaisivat sen koneella matalaksi ja veisivät lajitellut romut perustuksia myöten pois tontilta.  Toisena vaihtoehtona olisi purkaa omatoimisesti niin, että materiaalit hyödynnettäisiin soveltuvin osin kierrätykseen.

Purkutyö on tarkoitus tehdä ja ajoittaa niin, että siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa talon asukkaille.

Joulu saapui taloon

Villa Sandelius virittäytyy joulun viettoon. Kuten perinteisiin kuuluu, muistaa Joulupukki myös Villa Sandeliusta. Tänä vuonna talon asukkaiden iloksi, Kymenlaakson Sähkön toimesta, tien viereen asennettiin uudet valo- ja sähköpylväät. Vanhat tolpat ovat huonossa kunnossa ja notkollaan. Lisäksi sähköyhtiö lupasi poistaa tontilta yhden vanhan tolpan tulevan omenatarhan tieltä. Valoa projekteihin riittää siis ensivuonnakin.

Viimevuonna Villa Sandelius sai joululahjaksi kaukolämmön. Kaukolämpö on toiminut hyvin ja lämpöä on piisannut etenkin kun kaukolämpölaskuja tutkiskelee. Toisin kuin Kymenlaakson Sähköllä, joka pari päivää sitten ilmoitti laskevansa sähkön siirtohintoja, on Kotkan Energialla on erikoinen tapa antaa joulun kynnyksellä kaukolämpöasiakkailleen hinnan korotukset joululahjaksi - vuodesta toiseen.

Tasan sata vuotta sitten...

Ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Villa Sandeliuksen valmistumisesta tai rakennustöiden aloittamisesta (ihan täyttä varmuutta tästä ei ole). Oli miten oli, tulevan juhlavuoden kunniaksi on hyvä palauttaa mieleen lähtökohdat.

Kaikki sai alkunsa vuonna 5.11.1913, jolloin Kotkan kaupungin valtuusto päätti aloittaa uuden vesijohtosuunnitelman toteuttamisen, joka oli tarkoitus aloittaa Langinkoskelta pumppuaseman rakentamisesta ja päättyä Haukkavuoren vesitornin valmistumiseen.

Villa Sandelius on entinen Kotkan Vesijohtolaitoksen pumppuasema. Konehuoneena toimi rakennuksen alakerta, joka piti sisällään pumppuhuoneen, suodatushuoneen, mittarien tarkistushuoneen, korjaushuoneen ja porraskäytävän.

Yläkerrassa oli kone- ja putkimestarin huoneet, laitoksen johtajan konttorihuone sekä koneenhoitajan kammari.

Illat pimenevät

Illat pimenevät ja Villa Sandeliuksessa alkavat tämän syksyn työt olla paketissa. Tai sitten ei. Kaivinkoneelle olisi vielä töitä.

Autotalli/huoltorakennuksen maapohjatyöt ja tontin pohjoislaidan tasoittaminen on ollut suunnitelmissa aloittaa vielä tämän vuoden puolella. Ensivuotta ajatellen voisi olla hyvä, että työt saataisiin tehtyä ennen lumentuloa, jotta maa ehtisi talven ja kevään aikana painumaan. Tämä projekti etenee nyt aikamoisen verkkaisesti. Tarjouspyynnöt maatöistä ovat odottamassa lähettämistä. Pitäisi vain päättää minne niitä lähettää.

Julkisivuesirippu aukeaa

Haki-telineet saatiin purettua pois ja esiin tuli valmista julkisivua. Oikein hyvä!

Katon kunnostaminen

Tämän syksyn viimeisimpiin korjaustöihin kuuluu katon kunnostaminen. Päätimme pinnoittaa ja huoltokäsitellä katon Permaroof-pinnoitemassalla - eli samalla aineella, jolla se pinnoitettiin ensimmäisen kerran muutamia vuosia sitten. Permaroof on peltikattojen säänsuoja- ja korroosionestomassa, joka valmistetaan luonnon asfaltista, kuivumattomista öljyistä, täyteaineista ja kuiduista.

Koko kattopinnalle ruiskutettiin pinnoite, kulumat korjattiin ja kaikki saumat tiivistettiin Patching  Cement saumamassalla. Jalkaränni oikaistiin ja vahvistettiin tukiraudoilla harjasaumoista.




Katso myös:

>> Kattoremontin aika? (5/2013)

Öljysäiliö etsii uutta kotia

Kaukolämpöön siirtymisen myötä polttoöljysäiliö jäi käyttöä vaille. Kyseessä Labkon 5000 litran maanalle asennettava muovisäiliö, jonka kiinteistön entinen omistaja Kotkan kaupunki asensi 5 vuotta sitten.

Pumppasimme tänään säiliöön jääneet polttoöljyt talteen ja nyt odottelemme, että joku ystävällinen tulisi ja ostaisi hyvän säiliön pois. Halvalla lähtee. Euroopan rakennusperintöpäivän kunniaksi.

>> Myynti-ilmoitus löytyy täältä 

 

 

Takaisin lapiohommiin

Ulkoseinien rappaukset alkavat olla tämän vuoden osalta ohi ja jatkoa on luvassa luultavasti ensi vuonna. Nyt loput laastit annetaan rauhassa kuivua, jonka jälkeen julkisivu maalataan loppuun.

Hommat eivät ole kuitenkaan tältä syksyltä vielä ohi. Viime syksynä aloitettu sadevesiputkiston asentaminen jäi kesken ja se on tarkoitus tehdä valmiiksi. Samalla täytetään talon vieressä oleva ikivanha käytöstä poistettu kaivo. Lisäksi paikallinen kattofirma on luvannut tulla huoltamaan rakennuksen katon syyskuun aikana.

Vanhat tiilet kiertämään

Julkisivurappauksen ja kulmaprofiilin purkamisen yhteydessä usea seinään naulottu tiili halkesi ja rikkoutuneiden tilalle täytyi keksiä uudet. Onneksemme Korelassa asuu mukavia ihmisiä. Saimme keväällä naapurilta kasan vanhoja tiiliä, joita hamstarimme tulevan varalle. Sahasimme tiiliä pitkittäin halki, porasimme reiät ja näin syntyi uudenveroiset paikat hajonneiden tilalle.

Syöksytorvet vaihtoon

Kummatkin julkisivun puoleisista syöksytorvista ovat läpiruostuneet. Vesi valuu putkien pintaa ja seiniä pitkin alas. Edullisin vaihtoehto olisi korjata vanhat putket ja maalata ne.  Mieleeni tuli, että ruosteiset putket voisi ruiskuttaa tiiviiksi auton alustansuojamassalla ja pinta maalata peltimaalilla valkoiseksi. Ratkaisu olisi ollut tavan purkkaviritys ja kestänyt luultavasti max puoli vuotta. Piheys meinasi iskeä väärässä paikassa.

Päätimme turvautua paikalliseen rakennuspeltifirmaan ja vaihtaa putket uusiin. Vanhat ruosteenharmaat putket suppiloineen vaihtuivat valkoisiin tuomaan uudelle julkisivulle ryhtiä. Alkuperäiset seinäkiinnikkeet ovat käyttökelpoiset ja päätimme jättää ne paikoilleen.

Työn hedelmiä

Kun saimme tänään osan 2. kerroksen haastavasta julkisivuseinästä valmiiksi, emme voineet muuta kuin istahtaa telineille ihastelemaan omien kättemme jälkiä ja työn hedelmiä. Lopputulos oli loistava. Meillä on tosin vielä puolet julkisivusta tekemättä ja aikaa tähän on 3 viikkoa. Kiirettä pukkaa jälleen.

Ennen

Jälkeen

Julkisivurappaus työnalle

Julkisivurappauksen korjaamisessa kaava on sama kuin aiemminkin: telineet pystyyn, vanhojen rappausten pudottaminen alas ja uutta laastia päälle. Julkisivupuolella ikkunoita on useita, joista viisi sijaitsee toisessa kerroksessa. Ikkunoita ympäröi koristeprofiilit, jotka olivat tarkoitus säilyttää alkuperäisinä. Rappauksen pudotuksen aikana kuitenkin huomasimme näiden olevan irti seinästä ja huonommassa kunnossa kuin alunperin luulimme. Niinpä, harmiksemme, joudumme purkamaan ne ja tekemään uudet. Homma on työläs ja vaikea.

Rakennuslupa autotallille

Postista saapui juuri ruskea kirje, jonka lähettäjänä oli Kotkan kaupungin rakennusvalvonta. Villa Sandeliuksen uusi autotallirakennus oli saanut rakennusluvan. Ja miksipä ei: autotalli on hyvin suunniteltu ja tulee istumaan ympäristöönsä loistavasti.

Maatyöt olisi hyvä saada vielä syksyllä tehtyä ja anturamuotteja voisi alkaa rakentelemaan ensi keväänä. Tuohon väliin mahtuu paljon muitakin vaiheita, joten tekemistä riittää talveksikin.

Katso myös:
> Rakennuslupia, hakemuksia ja liitteitä (1/2013)
> Klaranet budjetoinnin tukena (1/2013)
> Suunnittelua ja pähkäilyä (1/2013)
> Suunnittelijoiden kartoitusta (12/2012)
> Luonnokset hahmottuvat (11/2012)

Uutta väriä ulko-oveen

Ulko-ovi on tullut tiensä päähän. Olemme pohtineet uuden oven väriä ja muotoa todeten, että sopivaa ovea ei löydy kaupan hyllyiltä. Todennäköisesti se tullaan aikanaan tilaamaan mittatilaustyönä. Päätimme antaa vanhalle ulko-ovelle vielä hiukan jatkoaikaa maalaamalla sen. Samalla pääsemme testaamaan väriä, jota olemme uuteen oveenkin suunnitelleet: vihreätä.

Valmista pintaa - pala palalta

Juhannuksen kunniaksi pääsimme maalaamaan 2. kerroksen seinää ja valmista pitäisi tulla alkuviikosta. Tällöin pääsemme purkamaan telineitä ja rakentamaan uutta kadun puolelle. Tavoitteena on rapata julkisivu tämän kesän aikana. Homma siis riittää ja rapa roiskuu jatkossakin!

Massiivitiiliseinän kimpussa

Pääsimme vihdoin koputtelemaan 1. kerroksen seinää ja kartoittamaan sen kuntoa. Kopoa löytyi sieltä, josta reilu vuosi sitten tehdyn kopokartoituksen kuvatkin näyttivät niiden sijaitsevan. Siispä seuraavaksi saneerausjyrsin laulamaan ja vasaralla kopoa irrottamaan.

Tyhmyydestä sakotetaan

Täyttörappauslaasti loppui kesken parhaan työvauhdin ja seinän oikaisu jäi vain muutamasta laastisäkistä kiinni.  Olisi yksinkertaisesti pitänyt ajoissa varmistaa laastin riittävyys. Tyhmyydestä sakotetaan ja sakkona oli matka Ojakkalaan laastitehtaalle hakemaan lisää laastisäkkejä - samaa laastia kun ei löytynyt rautakauppojen hyllyistä edes pitkän metsästyksen jälkeen.

Jos jotain positiivista tästä haetaan niin ainakin tiedämme, että rakennuksen ulkoseinät on tehty Ojakkalan laatusorasta. Ehkä joku jonakin päivänä kiittää tästäkin tiedosta, se on nyt kirjoitettu Villa Sandeliuksen historiankirjoihin. Villa Sandeliuksen seinistä löytyy pieni pala Vihdin kuntaa...

Maalia pintaan

Lähes kolmenkymmenen asteen helle ei ole tällä viikolla hidastuttanut tahtia - päinvastoin. Ylimmän kerroksen seinä on valmis ja hienohan siitä tuli. Toisen kerroksen seinää korjataan ja rapataan sitä vauhtia, että koko seinä valmistuu luultavasti parin viikon sisällä.

Nyt hommat etenee niin sujuvasti, että seuraavaksi tekisi mieli alkaa rappaamaan julkisivua. Saa nähdä.

Maaleja odotellessa

Vinttikerroksen seinä alkaa olla valmiina ja vailla maalipintaa. Maaliksi valitsimme Teknoksen Siloksan silikoniemulsiomaalin ja erän pitäisi saapua tehtaalta loppuviikosta. Maaleja odotellessa pääsemme purkamaan toisen kerroksen seinää.

Mietimme pariin otteeseen, pudottaisimmeko toisen kerroksen rappauksen kokonaan alas vai jättäisimmekö kiinniolevan laastin paikoilleen ja tyytyisimme paikkarappaamaan seinän. Pudottaessamme tiukasti kiinni olevaa laastia seinästä on vaarana tiilien irtoaminen ja niiden rikkoutuminen. Päätimme pudottaa kaiken rappauksen pois. Rappauksen alta paljastuvien tiilien kunto vaikuttaa pääsääntöisesti hyvältä ja päällisin puolin hirsirunko tiilien takana näyttää hyväkuntoiselta.

Vihdoinkin pintalaastia

Yläkerta on nyt täyttörapattu ja pääsimme vihdoin kokeilemaan pintalaastin levitystä ja hiertämistä. Ja hauskaahan se oli, valmiinoloista tasaista pintaa alkoi syntymään muutamalla vedolla. Ennen lopullista pintarappausta seinää on vielä oikaistava ja ikkuna- ja kulmaprofiilit tehtävä.

Seuraavaksi matka vie kohti rautakauppaa silikaattimaaleja tilaamaan. Viimeistään ensiviikolla päästään pudottamaan toisen kerroksen rappaus ja valmistamaan pohjia.