Aikaisemmassa tekstissäni viittasin miehen loistoideaan siirtää ruohonleikkuuhommat säksättävän ruohonleikkuurobotin tehtäväksi.
Sanonpa vaan, että tässä hommassa nokitan alta aikayksikön. Eikä siinä, tässä ei ole tarvetta asiasta sen kummemmin vääntää, sillä siunasin jo samalta istumalta ruohorobotin ja ehkä nyt aavistuksen saatan odottaa vastavuoroisesti saman reaktion tapahtuvan, kun otan esille imurirobotin hankinnan.
Nimittäin koin valaistumisen keksiessäni, että robotille ei tarvitse varata erikseen korkeaa siivouskaappitilaa. Ja sehän ratkaisi asian! Nykyisessä kodissamme on keskusimuri eikä imuroidessa ole tarvinnut raahata pömpeliä perässä. Imurinletkun säilömiseen ei myöskään ole sen kummempaa komeroa.
Siivouskomerosta kun tulee lähinnä mieleen syövereihinsä hamstraava kaikkiruokainen monsteri, jonka kätköihin katoaa kaikki epämääräinen, ei minnekään muualle sijoittuva roju.
Niinpä keksin: robotti-imuri eikä laisinkaan siivouskomeroa! Varsinainen ajatus on vasta idea-asteella enkä ole valikoimaan perehtynyt. Ajatuksena kuitenkin loistava, sillä robotilla on tilaa temmeltää: yhdessä tasossa on laajasti neliöitä imuroitavaksi eikä käytännössä laisinkaan kynnyksiä, jotka olisivat työnteon esteenä.
Että mä nautin. Olisikohan vielä vastaavia valaistumisen hetkiä tiedossa? Niille nimittäin olisi nyt tilausta, turha niitä sitten jälkikäteen on ideoita.