Liisterissä tapettikuvioihin

On tämä vaan ihme juttu: siinä missä nykyinen kotimme on kauttaaltaan lattiasta kattoon valkoiseksi maalattua kiviseinää, huomaan nyt Villa Sandeliusta suunnitellessani saavani ihme kiksejä mitä erilaisimmista tapettikuvioinneista.

Ja siis todellakin olen mukavuusalueella selatessani sisustustalojen mallistoja... Olenkin parhaita löytöjä koonnut Pinterestiin ideakuviksi ja makustelen niitä nyt kaikessa rauhassa. Hintahaitarissa löytyy vaikka ja mitä, sillä olen huomioinut, että tapetoinnin osalta huonekorkeus ei ole pelkkää plussaa: se tuo omat haasteensa itse tapetointityöhön ja myös hinnat karkaavat korkeiksi. Kuviokohdistuksesta riippuen yhdestä rullasta ei kovinkaan tehokkaasti vuotia saa seinälle silloin, kun huonekorkeutta on kolmisen metriä ja rullassa vuotapituutta kymmenisen metriä.

Tulee tässä yksikin opiskeluaikainen tapetointiurakka mieleen. Innostuin hommasta niin, että jatkoin läpi yön aamuun asti. Silloinkin huonekorkeutta oli runsaanlaisesti. Muistan vieläkin sen tunteen, kun silmänräpäyksen nukkumisen jälkeen lähdin luennolle: reidet huusi hallelujaa öisen tikapuurääkin jäljiltä.

Tytär löysi tapettimallistosta mieluisensa eli leopardikuvioisen, toisella taas haaveissa zeebrakuvointi. Sen verran villit ja eläimelliset valinnat, että näitä mamma sulattelee kyllä pidemmänkin tovin ja jaksan epäillä, että tuskin ihan näillä kuvioinneilla maaliin asti mennään.

Kuvassa Ralph Laurenin mallistosta Aragon -tapetti. 

Itse taas olen aina pitänyt William Morrisin tuotannosta, mutta tapetteina nämä ovat raflaavia ja todellakin vaativat ympärilleen asennetta. Tai sitten muuta rekvisiittaa, kuten alla olevassa kuvassa on tapetin luonnetta täydennetty haarniskalla. Vai onko sittenkin niin, että haarniskan taustaksi on valittu tarpeeksi messevä kuviointi?

Kuvassa William Morrisin Leicester -tapetti.