Ainutlaatuinen kohtaaminen

Usean vuoden ajan olemme toivoneet löytävämme materiaalia ajasta, jolloin Villa Sandelius toimi vesilaitoksena. Muutama vuosi takaperin vierailimme muun muassa Kotkan kaupungin ja Kymen Veden arkistoissa, joista löysimme paljon erilaisia vanhoja suunnitelmia, piirustuksia ja dokumentteja vesilaitoksen eri vaiheista. Mutta sellaiset valokuvat ja tarinat puuttuivat, jotka olisivat kertoneet miten talossa työskenneltiin ja elettiin. Monet asiat Villa Sandeliuksen historiassa ovat perustuneet vain arvailujen varaan.

Keväällä saimme mielenkiintoisen yhteydenoton 94-vuotiaalta rouvalta, joka on syntynyt Villa Sandeliuksessa vuonna 1923 ja asunut talossa yli 20 vuotta. Kyseinen rouva oli jo vuosia toivonut pääsevänsä vierailemaan entiseen synnyinkotiin ja tähän järjestettiin nyt mahdollisuus. Ainutlaatuinen kohtaaminen järjestettiin kesällä. Edellisen kerran hän kävi synnyinkodissaan 40-luvun lopulla, eli noin 70 vuotta takaperin. Saimme kuulla paljon tarinoita ja muistoja elämästä entisessä vedenpuhdistamossa. Tässä pieni pala.

Ennen

Nyt

Sota

Villa Sandelius on vastannut Kotkan kaupungin vedenjakelusta vuosikymmenien ajan ja on ollut sotien aikana tarkoin vartioitu kohde. Sotavuosien aikana rakennusta vartioitiin päivät ja yöt. Toisen maailman sodan aikana Villa Sandeliusta pommitettiin kahteen otteeseen, mutta rakennukset välttyivät suorilta osumilta – vaikkakin todella täpärästi. Ensimmäinen pommitus oli 19.7.1941, jolloin joen rannalla oleva Sjöbergin talon saunarakennus tuhoutui kokonaan. Pommeja putosi tielle joen toiselle puolelle sekä jokeen.

Toinen pommitus oli 11.2.1944. Alakerran verstashuoneeseen oli majoittautunut useita vartiomiehiä ja huoneen ikkunat olivat peitetty hiekkasäkeillä bunkkeriksi. Kyseisenä päivänä talon asukkaat olivat huoneessa suojassa kuunnellen pommien räiskettä. Kotkan kaupunkia pommitettiin ankarasti. Illan koittaessa kyseinen rouva siirtyi bunkkerista yläkerran asuntoon nukkumaan. Makuuhuone sijaitsi joen puolella. Pian nukkumaan mentyään hän kuuli pommin viheltävän. Vaistomaisesti hän veti peiton pään yli ja samalla pamahti. Räjähdyksen tuottama ilmanpaine rikkoi talon joen puoleiset ikkunat ja lasinsirpaleita lensi ympäriinsä. Kuin ihmeen kaupalla kukaan ei loukaantunut. Sen sijaan lasia, rikkoutuneita esineitä, pölyä ja repaleisia verhoja oli kaikkialla.

Sodan aikana rakennusta vartioitiin päivät yöt

Nykyään täällä vartion minä!

Elämää pihamaalla

Asukkaat olivat omavaraisia ja viljelivät talon pihamaalla perunaa sekä vihanneksia. Pihan reunoilla kasvoi useita isoja omenapuita. Rakennuksen vasemman päädyn tuntumassa sijaitsi erillinen saunarakennus. Asukkaiden pyykit pestiin saunassa keittämällä ne lipeävedessä ja ne huuhdottiin puhtaaksi joessa. Saunan yhteydessä oli aitaus, jossa asukkaat kasvattivat sikoja. Syksyisin siat lahdattiin ruoaksi ja ne puhdistettiin saunatiloissa. Kaikki osat käytettiin hyväksi. Verestä tehtiin verilettuja ja sisäelimet käytettiin ruoaksi. Kinkut ja suolalihat säilytettiin talon kylmässä vintissä. Sian sisälmyksistä keitettiin kylpysaippuaa. Joulun aikana talon filtterihuoneessa valmistettiin lipeäkalaa.

Ulkokuori

Vanhojen piirustusten ja perimätiedon mukaan Villa Sandeliuksen julkisivu on ollut erilainen kuin nykyään, mutta faktatietoa tästä ei ole ollut. On myös ollut epävarmaa, onko toisen ja kolmannen kerroksen ulkoseinät olleet aina rapattuja. Viimein totuus paljastui. Vanhojen valokuvien perusteella ikkunat ovat olleet useampiosaisia ja nykyisiä suuremmat. Rakennuksen ulkoverhoiluna on ollut aina rappaus, vaikka rakennus onkin pääosion hirsirakenteinen. Alkuperäiset alakerran ikkunat jouduttiin purkamaan pois 40-50-luvun taitteessa, koska suurikokoiset vedenpuhdistimet ja pumput purettiin ja kannettiin aukoista ulos.

Julkisivu ennen

Julkisivu nyt

Vedenpuhdistamo

Ensimmäisten toimintavuosien aikana pumppuasema, niinkuin asukkaat sitä nimittivät, toimi vain päivisin. Tuolloin talon yläkerrassa asui pumppaamon mestari perheineen. Kun Kotkan kaupungin veden tarve kasvoi, alkoi vedenpuhdistuslaitos toimimaan taukoamatta. Yläkertaan muutti tällöin myös toinen työntekijä perheineen. Jatkuva pumppujen, moottoroiden ja hihnojen jumputus kuului yläkerran asuntoihin asti.

Alakerrassa olevat Candy-vedenpuhdistimet olivat suuria metallisia säiliöitä, joiden sisällä oli eri kokoisia kiviä ja soraa. Vesi pumpattiin Kymijoesta näiden kivikerrosten läpi, jolloin vesi puhdistui epäpuhtauksista. Puhdas vesi pumpattiin Kotkansaarelle Haukkavuoren vesitorniin. Pumppuaseman lähistöllä asuvat naiset työllistyivät joka kesä muutamiksi viikoiksi, kun suodatinkivet pestiin puhtaiksi. Veden suodattimien sisällä olevat kivet ja sorat laskettiin ikkunoista ulos suuriin puulaatikoihin, kukin laji omaan laatikkoon. Kivet  ja sora pestiin seulomalla ne puhtaassa vedessä. Miehet työllistyivät säiliöitä pesten ja puunaten. Myöhempinä vuosina talon viereen kadun puolelle rakennettiin pieni filtterihuone, jossa veteen sekoitettiin klooria.

Vanhaa joen rantaa

Joen ranta nyt...

...ja nyt.

Kotkan kirkkain vintti

Villa Sandelius päätti toteuttaa talon vintille valoremontin. Projektin tavoitteena oli parempi valaistustaso ja huoltovapaus. Vanhat valaisimet päätettiin modernisoida ja tilalle asennettiin Philipsin LED-valaisimet.

LED-valaisimet menettävät hiljalleen valaistustehoaan 50000 käyttötunnin jälkeen. Elinkaarensa päässä ne ovat todennäköisesti 100000 käyttötunnin kuluttua - ehkä aiemminkin. Jos Villa Sandeliuksen vintin valaisimet ovat käytössä keskimäärin 10 tuntia vuodessa, on niiden elinikä 10000 vuotta. Ylpeänä voimme siis todeta, että Villa Sandelius on mukana tukemassa maapallon kestävää kehitystä.

Vintin valaistustasokin parani alkuperäisestä. Suoritimme valaistustehon mittauksen siihen tarkoitetulla mittarilla ja tulos oli noin 670 luksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vintin valaistus täyttää tarkkuutta vaativat teollisuusvalaistusstandardit. Uskaltaisimmekin väittää, että Villa Sandeliuksessa on Kotkan kirkkain vintti.

Valoa tunnelin päässä

Luultavasti Kotkan kirkkain vintti

Todistetusti Kotkan kirkkain vintti

Vanhat hevijulisteet uudessa valossa

Maalaus

Villa Sandeliuksen naapurissa asuvan taidemaalari Veijo Piispan
maalaus vuodelta 1998

Posketon lupaus

Jo pitkään takapihalla lojuneelle kivikasalle keksittiin vihdoin käyttöä. Osa kivistä käytettiin pari vuotta sitten etupihan kukkapenkkiprojektiin. Kasan harmaat reunuskivet löysivät tänään uuden omistajan ja jäljelle jääneillä punaisilla kivillä päätettiin reunustaa talon parkkipaikka.

Haminalainen viherrakentamiseen keskittynyt Viherkuutio antoi meille hyvän tarjouksen: He hoitaisivat projektin parissa päivässä. Viherkuutio lupasi siirtää ja lajitella kivet, rakentaa parkkialueen reunukset sekä tasoittaa pihan hiekka-alueet uudella soralla. Tarjous oli kieltämättä houkutteleva, mutta poskettoman hyvään aikataululupaukseen en uskonut hetkeäkään. Totuus kuitenkin oli, että ilman apuavoimia kivikasa ei pihamaalta häviäisi. Viherkuutiolla tuntui olevan homma hanskassa ja päätimme ottaa kiitollisina meille tarjotun avun vastaan.

Viime viikon lopulla Viherkuutio ilmoitti tulevansa paikalle maanantaina aamulla ja hoitavansa homman pois alta pikaisella aikataululla. Aamu seitsemältä työkoneet jyräsivät paikalle ja muutaman tunnin päästä homma oli valmis. He pitivät kiinni poskettoman hyvästä lupauksestaan. Lopputulos oli oikein hyvä.

Parkkipaikka ennen.

Klo 7.00

Klo 7.10

Johtoauto.

Muutama tunti myöhemmin.

Muutama tunti myöhemmin.

Uutta pintaa.

Mini. Villa Sandeliuksen tuore vahtikoira.

Kasa sitä itseään

Olimme ulkona suunnittelemassa pihaa, kun jostain kantautui traktorin lähestyvä ääni.
- Ai niin, unohdin mainita sulle että tilasin meidän pihalle ison kasan uutta tavaraa, vaimoni sanoi ohimennen.
Katsoin lähestyvää isolla perävaunulla varustettua peltotraktoria ja vierellämme olevaa kuorikekasaa, joka oli jäänyt edellisen vappuviikonlopun jäljiltä osin levittämättä. Ihmettelin mielessäni miksi ihmeessä vaimoni oli tilannut sitä uuden lastillisen. Traktori kääntyi pihatielle ja tuttu kuljettaja huitoi iloisesti käsiään.
- Onko tuon traktorin perävaunussa sitä mitä luulen siellä olevan, kysyin vaimoltani.
- Kyllä on.
- Ja ajattelit että minä sen lapiolla levitän?
- Niin ajattelin, hän totesi ja meni tervehtimään kuljettajaa.

Hevosenlantaa.

Vappuaaton projekti.