Työn hedelmiä

Kun saimme tänään osan 2. kerroksen haastavasta julkisivuseinästä valmiiksi, emme voineet muuta kuin istahtaa telineille ihastelemaan omien kättemme jälkiä ja työn hedelmiä. Lopputulos oli loistava. Meillä on tosin vielä puolet julkisivusta tekemättä ja aikaa tähän on 3 viikkoa. Kiirettä pukkaa jälleen.

Ennen

Jälkeen

Julkisivurappaus työnalle

Julkisivurappauksen korjaamisessa kaava on sama kuin aiemminkin: telineet pystyyn, vanhojen rappausten pudottaminen alas ja uutta laastia päälle. Julkisivupuolella ikkunoita on useita, joista viisi sijaitsee toisessa kerroksessa. Ikkunoita ympäröi koristeprofiilit, jotka olivat tarkoitus säilyttää alkuperäisinä. Rappauksen pudotuksen aikana kuitenkin huomasimme näiden olevan irti seinästä ja huonommassa kunnossa kuin alunperin luulimme. Niinpä, harmiksemme, joudumme purkamaan ne ja tekemään uudet. Homma on työläs ja vaikea.

Rakennuslupa autotallille

Postista saapui juuri ruskea kirje, jonka lähettäjänä oli Kotkan kaupungin rakennusvalvonta. Villa Sandeliuksen uusi autotallirakennus oli saanut rakennusluvan. Ja miksipä ei: autotalli on hyvin suunniteltu ja tulee istumaan ympäristöönsä loistavasti.

Maatyöt olisi hyvä saada vielä syksyllä tehtyä ja anturamuotteja voisi alkaa rakentelemaan ensi keväänä. Tuohon väliin mahtuu paljon muitakin vaiheita, joten tekemistä riittää talveksikin.

Katso myös:
> Rakennuslupia, hakemuksia ja liitteitä (1/2013)
> Klaranet budjetoinnin tukena (1/2013)
> Suunnittelua ja pähkäilyä (1/2013)
> Suunnittelijoiden kartoitusta (12/2012)
> Luonnokset hahmottuvat (11/2012)

Uutta väriä ulko-oveen

Ulko-ovi on tullut tiensä päähän. Olemme pohtineet uuden oven väriä ja muotoa todeten, että sopivaa ovea ei löydy kaupan hyllyiltä. Todennäköisesti se tullaan aikanaan tilaamaan mittatilaustyönä. Päätimme antaa vanhalle ulko-ovelle vielä hiukan jatkoaikaa maalaamalla sen. Samalla pääsemme testaamaan väriä, jota olemme uuteen oveenkin suunnitelleet: vihreätä.

Valmista pintaa - pala palalta

Juhannuksen kunniaksi pääsimme maalaamaan 2. kerroksen seinää ja valmista pitäisi tulla alkuviikosta. Tällöin pääsemme purkamaan telineitä ja rakentamaan uutta kadun puolelle. Tavoitteena on rapata julkisivu tämän kesän aikana. Homma siis riittää ja rapa roiskuu jatkossakin!

Massiivitiiliseinän kimpussa

Pääsimme vihdoin koputtelemaan 1. kerroksen seinää ja kartoittamaan sen kuntoa. Kopoa löytyi sieltä, josta reilu vuosi sitten tehdyn kopokartoituksen kuvatkin näyttivät niiden sijaitsevan. Siispä seuraavaksi saneerausjyrsin laulamaan ja vasaralla kopoa irrottamaan.

Tyhmyydestä sakotetaan

Täyttörappauslaasti loppui kesken parhaan työvauhdin ja seinän oikaisu jäi vain muutamasta laastisäkistä kiinni.  Olisi yksinkertaisesti pitänyt ajoissa varmistaa laastin riittävyys. Tyhmyydestä sakotetaan ja sakkona oli matka Ojakkalaan laastitehtaalle hakemaan lisää laastisäkkejä - samaa laastia kun ei löytynyt rautakauppojen hyllyistä edes pitkän metsästyksen jälkeen.

Jos jotain positiivista tästä haetaan niin ainakin tiedämme, että rakennuksen ulkoseinät on tehty Ojakkalan laatusorasta. Ehkä joku jonakin päivänä kiittää tästäkin tiedosta, se on nyt kirjoitettu Villa Sandeliuksen historiankirjoihin. Villa Sandeliuksen seinistä löytyy pieni pala Vihdin kuntaa...

Maalia pintaan

Lähes kolmenkymmenen asteen helle ei ole tällä viikolla hidastuttanut tahtia - päinvastoin. Ylimmän kerroksen seinä on valmis ja hienohan siitä tuli. Toisen kerroksen seinää korjataan ja rapataan sitä vauhtia, että koko seinä valmistuu luultavasti parin viikon sisällä.

Nyt hommat etenee niin sujuvasti, että seuraavaksi tekisi mieli alkaa rappaamaan julkisivua. Saa nähdä.

Maaleja odotellessa

Vinttikerroksen seinä alkaa olla valmiina ja vailla maalipintaa. Maaliksi valitsimme Teknoksen Siloksan silikoniemulsiomaalin ja erän pitäisi saapua tehtaalta loppuviikosta. Maaleja odotellessa pääsemme purkamaan toisen kerroksen seinää.

Mietimme pariin otteeseen, pudottaisimmeko toisen kerroksen rappauksen kokonaan alas vai jättäisimmekö kiinniolevan laastin paikoilleen ja tyytyisimme paikkarappaamaan seinän. Pudottaessamme tiukasti kiinni olevaa laastia seinästä on vaarana tiilien irtoaminen ja niiden rikkoutuminen. Päätimme pudottaa kaiken rappauksen pois. Rappauksen alta paljastuvien tiilien kunto vaikuttaa pääsääntöisesti hyvältä ja päällisin puolin hirsirunko tiilien takana näyttää hyväkuntoiselta.

Vihdoinkin pintalaastia

Yläkerta on nyt täyttörapattu ja pääsimme vihdoin kokeilemaan pintalaastin levitystä ja hiertämistä. Ja hauskaahan se oli, valmiinoloista tasaista pintaa alkoi syntymään muutamalla vedolla. Ennen lopullista pintarappausta seinää on vielä oikaistava ja ikkuna- ja kulmaprofiilit tehtävä.

Seuraavaksi matka vie kohti rautakauppaa silikaattimaaleja tilaamaan. Viimeistään ensiviikolla päästään pudottamaan toisen kerroksen rappaus ja valmistamaan pohjia.

Langinkosken kahvilaan mars!

Villa Sandelius suosittelee: Langinkosken kahvila.
Avoinna joka päivä klo 10-18.

Katso myös:

>> Langinkosken keisarillinen kalastusmaja
>> Kuvia Langinkoskelta

Rajapyykkien merkitseminen

Tontin reunat ovat piirretty asemapiirrokseen selkeästi, mutta paikanpäällä rajojen määrittely on mennyt useaan otteeseen arvailuksi. Siispä soitimme Kotkan kaupungin maanmittaukseen ja seuraavassa hetkessä auto kurvasi pihaan rajapyykkejä merkitsemään.

Rappausta vai restaurointia?

Tällä hetkellä projekti muistuttaa enemmän argeologista fossiilien etsintää kuin korjausrappausta. Seinästä naputellaan piikillä helposti irtoava vanha kalkkilaasti pois ja pysyvä hyväkuntoinen laasti verkkoineen jätetään uuden rappausverkon alle. Seinän rakenne on yllätyksellinen ja joudumme vähän väliä miettimään uusia ratkaisuja kestävän pohjan aikaansaamiseksi. Aika kuluu moninkertaisesti enemmän pohjien tekemiseen kuin alunperin suunnittelimme.

Mutta mikäpä tässä on kiire, pääasia että lopputulos olisi kestävä.

Insinöörin keksimät perennatuet

Lupasin naistenpäivälahjaksi vääntää kasan perennatukia harjateräksestä. Eipä muuta kuin sivu 13 auki Rea Peltolan ja Vesa Koivun 'Puutarhurin ilot' -kirjasta. Ei ihme, että vaimoni on tykästynyt kirjan perennatukiin. Ne on selvästi insinöörin suunnittelemat, niin hyvin ne toimii. Ja ovat ihan hyvännäköisetkin.

Kun ryhdyin taivuttelemaan tukia ohjeiden mukaiseen muotoon, ei ison puoliympyrän taivuttaminen onnistunut vaikka kuinka yritin. Niinpä minun oli pakko vähän soveltaa ja taivuttaa perennatuet erilaisiksi - säilyttäen toki alkuperäisen idean. No, tällainen siitä sitten tuli. Prototyyppi.

Katso myös:

>> Rautaiset kukkaset - perennatuet harjateräksestä (3/2013)

Kattoremontin aika?

Rappaustelineiltä on hyvä näköala talon katolle. Ja kun sitä katselee, vaikuttaa se olevan yhtä paljon peruskorjauksen tarpeessa kuin seinät joita parhaillaan korjataan. Kyseessä on 100 vuotta vanha peltikatto, joka näyttää 100 vuotta vanhalta peltikatolta.

Olemme viimeviikkojen aikana tavanneet useita peltikattourakoitsijoita ja pyytäneet heidän näkemyksen katon kunnostamistarpeesta. Näkemykset korjauksen tarpeesta ovat vaihdelleet. Toiset ihmettelivät miten katto pitää enää vettä, toiset antavat sille vielä muutamia vuosia elinaikaa. Eräs rakennustekniikan asiantuntija on luvannut katon kestävän vielä yhden sukupolven, mikäli sitä vähän huolletaan. Eilen naapurimme kehui, että talossa on erittäin hyvä katto.

Jos urakka toteutettaisiin uusittaisiin projektin aikana peltikatteen lisäksi rännit, syöksytorvet, räystäslaudoitus ja neljä piippua muurattaisiin kuntoon. Tarjoukset ovat olleet suuruusluokaltaan samanlaisia, mutta toimituksien sisällössä on ollut paljon eroja.

Vaihtoehtona katon täydelliselle uusimiselle on sen huoltokäsittely. Käytännössä katon pinta korjaus- ja huoltokäsitellään Permaroof-pinnoitemassalla, eli samalla aineella jolla se pinnoitettiin muutama vuosi sitten. Pinnoitteelle annettiin 10 vuoden takuu, joka on vielä voimassa. Lisäksi jalkarännit ja räystäät korjattaisiin sekä piippuihin asennettaisiin hatut.

Harkitaan.

Katso myös:

>> Hormien kunto askarruttaa (11/2012)
>> Katon ylläpitoa (5/2012)

Tutki, kokeile ja kehitä

Rappausprojekti on lähtenyt käyntiin hiukan kangerrellen. Kolmannen kerroksen rappaus ja seinän rakenne on osoittautunut haasteellisemmaksi mitä alunperin arvelimme. Koska kenelläkään ulkopuolisella asiantuntijalla ei ole ollut esittää ratkaisumallia seinän korjaamiselle, on ratkaisu ja päätös etenemisestä tehty niillä tiedoilla mitä on sekä muutamien kokeilujen (ja turhautumisten) kautta.

Alunperin 3. kerroksen rappaus oli tarkoitus pudottaa kokonaan alas ja kolmikerrosrapata. Vanha kanaverkko on kuitenkin osoittautunut pitävänsä rappauksen tiukasti seinässä kiinni. Aikomuksemme on jättää verkko ja ehjät rappauspinnat paikoilleen. Hiomme saneerausjyrsimen avulla pintakerroksen reilusti irti. Ruiskutamme vanhan rappauksen päälle primer-pohjusteen, asennamme rappausverkon ja teemme täyttö- ja pintarappaukset. Mikäli pohjusteen avulla emme saa hyvää tartuntapintaa, teemme myös tartuntarappauksen.

Näyttäisi, että olemme päässeet juonesta kiinni. Tällä suunnitelmalla menemme siis eteenpäin, kunnes keksimme taas uuden paremman tavan...

Villa Sandelius & työn sankarit

Hauskaa vappua 2013!

Rappauslaastien kirjo hämmentää

Hämmentääksemme vielä lisää päätämme eri rappaustapojen suhteen, lähetimme muutamille laastitoimittajille kuvauksen projektistamme ja pyynnön tuote- ja ratkaisuehdotuksesta rappauksen toteuttamisesta. Kaikki laastitoimittajat eivät vaivautuneet vastaaman, asiallisen ja asiantuntevan vastauksen antoivat Knauf, Weber, Kiilto, Lakan Betoni, Fescon ja Kivira. 

Tuntuu, että kaikilla alan asiantuntijoilla, tuotetoimittajilla ja rappausohjeissa on hiukan erilainen näkemys miten seinän rappaaminen pitäisi suorittaa. Tästä tiedon sekamelskasta päätimme valita tartuntalaastiksi KS 35/65/400, täyttölaastiksi KS 65/35/600 ja pintalaastiksi KS 65/35/600 kalkkisementtilaastit. Lopullista valintaa emme maalin suhteen ole tehneet, harkitsemme kalkkimaalin korvaamista silikaattimaalilla.

Langinkosken telinevoimistelijat esittäytyvät

Rappaustyön suunnittelua

Rappaus tullaan suorittamaan kolmikerrosrappauksena. Menetelmä on sinänsä yksinkertainen, mutta laastien koostumukset ja oikean laastin valinta vaatii hiukan pohtimista. Tarkoituksena on valita laastit, joissa kalkin suhteellinen osuus olisi mahdollisimman korkea. Tuotteiden valmistajia on useita ja tuotteet ovat todennäköisesti aika tasalaatuisia. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten eri valmistajat esittelevät oman pinnoitusratkaisunsa ja hinnoittelevat tuotteensa.

Alustavana ajatuksena on toteuttaa rappaus pääpiirteittäin seuraavanlaisesti:

Puhdistetun seinäpinnan päälle heitetään kauhalla tartuntalaasti. Kuivalle tartuntapinnalle asennetaan metallinen rappausverkko ja vahvikkeet. Seinä täyttörapataan ja oikaistaan täyttölaastilla niin, että metalliverkko peittyy. Lopuksi seinä tasoitetaan pintalaastilla. Valmis pinta maalataan pariin otteeseen kalkkimaalilla.

Simppeliä? Totuus on kyllä tätä tarua ihmeellisempää...

Kuva: Mallikuva kolmikerrosrappauksesta (Weber)

Käsinrappausta tiedossa

Villa Sandeliuksen ulkopinnan korjausprojekti aloitetaan keväällä talon eteläpäädyn toisen ja vinttikerroksen rappauksen korjaamisella.

Vielä syksyllä totesin rappauksen uusimisen olevan liian vaikeaa ja työlästä suorittaa käsinrappauksena. Ja sitä käsinrappaaminen mielestäni edelleenkin on. Mutta kun rapattava ala rajoitetaan puolikkaaseen seinään ja työtä on tekemässä useampi henkilö, ei työmäärä kasva liian suureksi ja projekti on hyvinkin toteutettavissa käsityönä.

Projektin aikana pääsemme rauhassa väljällä aikataululla tutustumaan seinän rakenteeseen, saamaan arvokasta kokemusta käsinrappaamisesta sekä arvioimaan, miten talon muiden ulkoseinien korjaus kannattaisi jatkossa toteuttaa. Kun vanhaa rappausta puretaan ja pohjatöitä tehdään, pitää varautua kaikennäköisiin yllätyksiin - ikäviinkin. Tällä asenteella siis eteenpäin ja nyt tarkempaa työsuunnitelmaa edistämään.

Katso myös:
>> Rapatessa roiskuu (10/2012)
>> Paikkarappausta (8/2012)
>> Rappausta suunnittelemassa (4/2012)
>> Kopo-kartoitus (12/2011)

Telinesuunnittelua ja tolppien roudaamista

Villa Sandeliukseen asennettavasta Haki-telineestä tulee sen verran kookas, että telineiden rakenteisiin on perehdyttävä ja suunnitteluun käytettävä aikaa. Telineiden kokoaminen sekä käyttöönotto- ja kunnossapitotarkastukset tullaan tekemään ohjeiden mukaisesti. Tilastojen mukaan noin 30% työtapaturmista tapahtuu työtelineillä.

Telineitä päästään toivottavasti asentamaan parin viikon kuluessa riippuen lumien sulamisesta rakennuksen päädyssä. Tässä välissä on hyvin aikaa miettiä, miten seinän korjausrappaaminen on tarkoitus toteuttaa.

Talonyhtiöiden energia-avustus

Tänään oli  ARAn talonyhtiöiden energia-avustuksen viimeinen jättöpäivä ja vanhasta tottumuksesta jätin hakemuksen taas viimehetkessä.

Tänä vuonna haemme tukea yläpohjan yläpuoliseen lisäeristämiseen. Jos avustus myönnetään, on se tänä vuonna 1,6€/yläpohja-m2, kuitenkin enintään 15% kustannuksista.

Viimevuonna saimme energia-avustusta kiinteistön siirtymisestä kaukolämpöön. Tuen määrä oli 8% kokonaiskustannuksista.

Mökki kesää odottamaan

Puolivalmista tuli.

Nyt puretaan elementit varastoon odottamaan lämpöisempiä ilmoja. Alkukesästä runko koostetaan pilarianturoiden päälle, rakennetaan katto ja lattia, asennetaan ovet ja viimeistellään sisäseinät.

Seuraavaksi projektina on telinesuunnittelua ja Haki-telineiden asennusta Villa Sandeliukseen, jotta päästään rappaamaan ulkoseiniä.

Katso myös:
> Mökin seinät pystyyn
> Mökin rakentamisen alkumetrejä
> Pilarianturoiden tehtailua

Ryhtiliike työturvallisuuteen

Ekamin rakennusalan kouluttajat saavat erityiskiitoksen kiinnittäessään huomiota työturvallisuuteen. He jaksavat sinnikkäästi päivästä toiseen muistuttaa työturvallisuuteen liittyvistä puutteista. Ja kun tähän liittää työturvallisuus-, tulityö- ja ensiapukurssit, voi vain todeta puitteiden näiden asioiden ymmärtämiseksi ovat kohdillaan.

Tänään aamulla eräs kouluttajista tuli katsastamaan, miten mökinrakennusprojektini edistyi. Hän katsoi hetken aikaa työmaatani ja totesi olevan erittäin todennäköistä että satutan itseni törröttäviin nauloihin. Päätinkin loppupäivän kiinnittää työturvallisuuteen erityistä huomiota. Olen tänään kolauttanut pääni useaan otteeseen kattotuoleihin ja sirkkelit ovat suoltaneet silmiini kasan puruja ja tikkuja - onneksi oli kypärä ja lasit päässä. Olin saada kakkosnelosen päähäni ja meinasin pariin otteeseen kompastua omiin roskiini. Lisäksi olen koko päivän työskennellyt terävien naulojen ja ruuvien seassa kävelemällä niiden päällä ja olemalla kontallaan. Loppupäivästä aloin olla niin puhki, että sähkötyökalut eivät tahtoneet pysyä kädessäni...

Villa Sandeliuksen projekteissa meillä kiinteistön omistajana on viimekädessä vastuu myös muiden työturvallisuudesta.

Rautaiset kukkaset - perennatuet harjateräksestä

Palatakseni toissapäiväiseen naistenpäivään, sain kuin sainkin ikimuistoisen lahjan. Kukkakimpun sijaan toteutus oli varsin miehinen, tosin sitäkin toivotumpi. Lupauksen mukaisesti saan rautaiset kukkatuet, tilaustyönä toiveiden mukaisesti.

Toivelistalla on pitkään ollut tuet perennoille, ruusuille yms., jotka kukkiessaan tarvitsevat vähän pönkitystä. Villa Sandeliuksen pihalta löytyi kuvan valtavaksi kasvanut pioni. Viime kesänä pionin kukinta jäi tukematta ja en tiennyt löydön tehdessäni, että itkeäkö vaiko nauraa. Ihana löytö mutta murheellinen näky:

Nyt sitten ensi keväänä ajoissa kukintaa tukemaan. Olen aihetta tutkineena päätynyt seuraavaan harjateräksestä tehtyjen tukien taivutteluun. Lainaus on Rea Peltolan ja Vesa Koivun 'Puutarhurin ilot' -kirjasta sivulta 13 ja kuuluu näin:

Kätevin tuki on sellainen, jossa maahan työnnettävä pysty rauta kääntyy ensin vaakasuoraksi silmukaksi, sitten kaareksi ja lopuksi alaspäin suuntautuvaksi hakaseksi. Hakanen tuetaan seuraavan raudan silmukkaan.

Teko-ohje: Katko viiden millimetrin harjateräksestä 150 sentin pätkiä. Taivuttelua varten tarvitaan tukipiste, höyläpenkki sopii siihen hyvin. Silmukan sopiva läpimitta on 2-3 senttiä. Silmukan saa helpoimmin väännettyä esimerkiksi metallitangon ympärille. Voimaa tarvitaan vain viimeisen hakasen tekemiseen, ja jos apuna voidaan käyttää kädensijaksi sopivaa putkenpätkää, sekin käy kätevästi.

Näin tekemällä saadaan aikaiseksi häkkyröitä, joita sopivasti yhdistelemällä ovat varsin monikäyttöisiä. Kunhan projekti etenee, näistä luvassa tarkempia kuvia.

Talvimaisemia

Mökin seinät pystyyn

Kahdeksan neliön mökki on tilavampi mitä arvelimmekaan. Tämä konkretisoitui kun seinäelementit saatiin koostettua ja seinät pystyyn. Seuraavaksi ohjelmassa on seinärakenteiden jäykistäminen, kattotuolit ja ulkoverhous. Ulkoverhouslautojen väriksi valitsimme tumman harmaan mattasävyn.

 

Katso myös:
> Mökin rakentamisen alkumetrejä
> Pilarianturoiden tehtailua

Naistenpäivä

Tänään tulisi pelata kortit oikein... päivä olisi mahdottoman otollinen erinäisten ideoiden ehdottamiselle. Naistenpäivän vuoksi vastapuoli on jo valmiiksi (tai ainakin tulisi olla) varsin suostuvainen kuuntelemaan ja päivän teeman mukaisesti, antamaan arvoa naisnäkökulmalle.

Sarjakuvat osuvat usein asian ytimeen. Tosin vaarivainaan ajoista on sentään ajat muuttuneet ja ainakin meidän projektissamme naisenkin toiveet on otettu huomioon. Kiitos siitä!

Tässä kevennyksenä aina yhtä takuuvarmaa Viiviä ja Wagneria, minätyttö lähden hiomaan taktiikkaa... sillä muutama ajatus saattaa olla jemmassa: ihan kaikkea ei ole ääneen uskaltanut sanoa. Mutta jospa tänään?

Kevät tulee... vaan minne rakentuu kevään puutarha?

Paljolti Villa Sandelius -projektiin linkittyy puutarha, ainakin omalta osaltani. Kevään korvilla on minunkin aika ottaa kantaa projektiin ja sen mahdollisuuksiin. Villa Sandeliuksen ympärillä on temmellyskenttää ahkerimmallekin puutarhurille.

Kuva Juliana Diamant -kasvihuoneesta

Muista haasteista johtuen, koska emme itse vielä asusta paikanpäällä, jää toistaiseksi iso osa kasvihuoneen funktiosta täyttymättä. Sillä mikä sääli olisikaan omistaa ihana kasvihuone täynnä tomaatintaimin yms. siten, että välimatkan takia en aamukasteella pääsisikään ihania tuoksuja tuoksuttelemaan ja ihastelemaan työn hedelmiä (kirjaimellisesti 'hedelmiä').

Ehkä kuitenkin on parasta varmistaa, että 'pitkähköksi' venynyt varastointi ei ole hävittänyt kasvihuonehaavetta lopullisesti taivaantuuliin. Senpä vuoksi aion edistää tätä sillä, että käyn noutamassa paketin. Vaan mihin osoitteeseen? Ollako kasvihuone nykyisen puutarhani ilona vai eikö olla? Ehkäpä se pitäisi kuitenkin pystyttää suoraan haaveideni pihaan, Villa Sandeliukseen?

Senpä vuoksi jatkan haaveilua. Nyt viikonloppuna starttaava vuotuinen puutarhamessusesonki virittelee tunnelmaan (Rum & Trädgård Tukholmassa).

Konkreettista vihreää pääsen ihastelemaan siemenkylvöksistä: kasvamassa on tässä vaiheessa pelargonit, laventelit, orvokit ja tietenkin tomaatit. Pelargonit ovat heränneet ensimmäisenä eloon, näistä 25 on jo itänyt (tarkasta kirjanpidosta huolehtivat lapset).