- Kato kato! Sähkökeskus on jo kaapissa!
- Saatiin aamulla asennettua, vastasin.
Hän katseli tovin touhuani ja kysyi:
- Ihan itekö meinaat kaikki kaapit asentaa?
- Joo. Ihan ite on tarkoitus.
- Ootko ennen asentanut tällaisia kaappeja?
- En oo. Harjoittelen just ekan kanssa.
Putkimies tutkiskeli arvioivasti koottujen sekä kokoamattomien runkojen määrää ja katosi hymähtäen tekemään omia hommiaan. Hetken päästä hän saapui takaisin ja totesi huolestuneen oloisena:
- Milloin teillä olikaan tarkoitus muuttaa?
- Elokuussa. Siksi noi putkihommatkin pitäisi saada tehtyä.
- Noissa kaapeissa menee sulla ihan sikana aikaa. Miten meinaat hitto ehtiä? Mulla menisi kyllä hermot. Jonkun toisen pitäisi lukea ohjeet ja kertoa mitä pitäisi tehdä.
- Kyllä tää tästä lähtee sujumaan kun vähän harjoittelen, sanoin naureskellen.
- No ei sua paljon näytä stressaavan jos vielä nauruakin irtoaa!
- Ei tätä naurua ihan joka hetki irtoa...
Totta puhuen, putkimies oli ihan syystäkin huolissaan. Työtä olisi paljon, mutta aikaa ja resursseja vähän. Laitoin musiikin kovemmalle ja päätin olla ajattelematta asiaa.
