Projekti on nyt siinä vaiheessa, että pääsen osallistumaan itsekin täysillä, ainakin suunnitelmien tekoon.
Itse kuvailisin projektia toisin kuin mieheni, jonka mielessä kaikki on 'erittäin vaiheessa'. Päinvastoin, eilen työmaalla ollessani jouduin ihan ääneen hihkumaan, niin hienosti monikin asia näyttää loksahtaneen paikalleen!
Itse mittailin ja mittailin. Välillä tarkistuksia, välillä muistiinpanoja paperille. Työn alla on erityisesti kylpyhuoneiden osalta kalusteiden määrittäminen ja niiden sijoittelu. Taipuuko vanhat seinät suunnitelmiin ja riittääkö mitat, entä jääkö liikaa tilan tuntua? Tähän kaikkeen paras työväline on mittanauha, joita kulkee useampikin työmaalla lojumassa. Kuitenkin aina kun sitä tarvitsisi, niin hukassa on.
Senpä takia kuljetankin nykyään mukana omaa kappaletta. Joka kylläkään ei ole sievimmästä päästä. Projektimme on vielä kaukana siitä vaiheesta, jolloin pienellä ja sirolla naisen mittanauhalla pärjää. Nyt tarvitaan kunnon välineitä, sillä kommelluksia sattuu.
Yksikin kerta työmaalla myllätessäni sain yhden nauhoista juuttumaan kattoon. Eikä se lähtenyt sieltä millään tulemaan alas. Siinä oli seuraavana päivänä työmiehillä ihmeteltävään, että onkohan rouvaan iskenyt epätoivo...